Olen vakuuttunut siitä, että luonto parantaa. En tarkoita sillä luonnonantimien yksipuolista nauttimista, vaan olen pikemminkin vuosien aikana, erityisesti aikuisiällä heränneen luontoharrastuksen myötä, huomannut kuinka tärkeää on saada olla luonnossa ja kokea sen monipuolisuutta kaikilla aisteilla. Työpäivän jälkeen on helppo jäädä sohvan nurkkaan, mutta luonto ja sen antama happi, kun sille antautuu, tekee tehtävänsä. Olo on vetreä ja ajatus kulkee taas kirkkaammin. Olen monesti elämän eri ahdistuksissa ja koettelemuksissa lähtenyt kävelemään metsään ja jokaisen kerran jälkeen olen sieltä uudestisyntyneenä palannut. Luonto tuottaa iloa. Sen värimaailma, kasvit, eläimet ja sää ovat varmoja katseenvangitsijoita ja elämyksellinen kokemus on vahva tunne. Erityisen mieluisena koen sateen jälkeisen metsän. Ilma tuntuu puskevan hyvää happea oikein olan takaa. Jokaisella vuodenajalla on omat vaikutuksensa ja koen suorastaan suurta pakottavaa tarvetta lähteä nauttimaan luonnon tarjoamia maistiaisia. Aurinko lämmittää kevään ja kesän esiin, vesi kastaa ruskan värit loistoon ja lumivaippa tekee hiljaisuuden käsin kosketeltaviksi. Usein olen kuin aarteita löytävä lapsi. Poimin matkaani kepakoita, kiviä ja kaikkea sellaista minkä kauneus tai rumuus minua viehättää ja stimuloi luovan työn äärelle. Joskus on tietysti ihan vaan hauska tutkia, mikä on tehnyt tuon uran tai minne nuo kynnen painanteet johtavat. Olen löytänyt luita ja kallonkin. Luonto näyttäytyy joka päivä erilaiselta.