Kiitos sinulle lukijani, kun pitelet käsissäsi tätä ensimmäistä kirjoittamaani kirjaa. Olen kirjoittanut tämän kirjan kaikille maailman ihmisille, mutta erityisesti yksinäisille, kaikille, jotka hakevat elämäänsä lisää sisältöä, miettivät montaa kysymystä samaan aikaan kuten minä, kaipaavat sydänystävää kenen kanssa jutella tai haluavat muuten vain avartaa elämänkatsomustaan henkisellä tasolla. Jaan kirjassa elämäntarinaani, koska jos en olisi voittanut vastoinkäymisiäni, en olisi pystynyt kirjoittamaan tätä. Tarjoan pohtimisapua, itseensä uskomisen vahvistamista ja itsesi arvostamisen sekä itsesi terveen rakastamisen oppimista. Tahdon olla vahvana esimerkkinä sinulle jaksamaan eteenpäin elämässäsi ja opettaa samalla, miten voit parantaa elämääsi niin että se on täynnä hyviä arvoja, sisältöä ja onnellisuutta.
Voit vaikka keskellä yötä ottaa kirjan käteesi ja hakea ratkaisua johonkin elämässäsi askarruttavaan asiaan, oli se sitten ihmissuhteisiin, ruokavalioon, elämäsi tarkoitukseen, liikuntaan tai vaikka omanarvontuntoosi liittyvää. Pyrin auttamaan ja kannustamaan sinua ja teen tämän kaikella ilolla.
Muista, että jossain on kiltti ja herkkä toisinajattelija, joka haluaa kannustaa Sinua eteenpäin ja toivoo, että elät hyvän elämän.
Rakkaudella,
Laura
Haluan jakaa kanssasi, lukijani, arvokasta tietoa siitä mikä sai minut kirjoittamaan tätä teosta.
Todettakoon se nyt tässä, että elämä ei ole helppoa. Elämäni on ollut sen verran vaikeaa vastoinkäymisineen, että nyt lopulta yli 30-vuotiaana opin, että minun kannattaa kirjoittaa tämä teos. Haluan myös samalla olla sinulle sellainen ystävä kirjan muodossa, jollaista itse kaipasin. Hyvinvointiasioista on tullut minulle yhä enemmän ajankohtaisia, koska kävin itse läpi ruokavalioremontin, kuntoremontin, mieleni remontin sekä olen joutunut kasvamaan ihmisenä hyvin paljon ja päästämään irti liiasta kiltteydestä, jonka takia asetin muiden onnen omani edelle. Olen saanut huomata monesti, että ihmiset eivät ole kannustaneet ja tukeneet toisiaan, vaan ennemminkin alistaneet, arvostelleet ja haukkuneet. Pahinta tosielämän kauhuelokuvaa on se, jos tuntemattomat ihmiset epäilevät sinun olevan jotain muuta mitä oikeasti olet eivätkä suostu millään näkemään todellista kiltteyttäsi ja upeuttasi persoonana, eivätkä jätä sinua rauhaan vaikka kuinka yrität. Sitä en toivo kenellekään enää tapahtuvan. Olen joutunut siis ihmettelemään, pohtimaan, oivaltamaan ja ymmärtämään paljon, ilman että kukaan selittää mitään minulle. Pahan olon aiheuttajat kun eivät koskaan selitä sitä miksi tekevät mitä tekevät.
Olen aina hakenut elämääni iloa ja inspiraatiota henkisesti vahvoista ja positiivisista hahmoista elokuvissa ja sarjoissa. Heistä, joista näkee, että nauttivat elämästä ja toivovat myös muille hyvää. Sellainen minä olen aina ollut itsekin sydämeltäni ja ajatusmaailmaltani. Minulle vain sattui käymään niin, että jouduin henkisen kiirastulen alle jo lapsena, mistä johtuen tunsin itseni huonoksi monta vuotta. Vuosia myöhemmin aloin tajuamaan tätä kaikkea tapahtunutta, ja ymmärrettyäni asioita oivalsin, että voin päästää tuosta pahasta olosta irti. Sehän johtui vain tapahtumista, ei minusta. Pahan olon vuoksi olin unohtanut kaikki vanhat hyvät elämänarvoni, ja sekös on surullista jos mikä, että ihminen hukkaa oman itsensä tuollaisen seurauksena.
Kokemusteni kautta minulle on kertynyt arvokasta pääomaa elämästä, jota haluan nyt jakaa kanssasi kaikella ilolla ja kunnioituksella elämää kohtaan ja paras tapa tehdä tämä oli kirjoittaa tämä kirja. Muuten istuisin mielelläni kanssasi teekupposen ääreen keskustelemaan elämästä, mutta koska en voi sitä tehdä, halusin tehdä tämän. Kerron tässä luvussa elämästäni, jotta ymmärrät, miksi kirjoitin tämän kirjan ja miksi eritoten minulle on tämä kaikki näkemys kertynyt. Olen ollut pohtiva kirjoittaja aina, ja nyt on syytä jakaa tämä kaikki.
Olen kirjoittaessani miettinyt sellaisia osuvia kysymyksiä elämästä, joista olisi ollut apua itsellenikin pahimpina aikoina, ja olen listannut ne eri lukuihin kuhunkin aiheeseen liittyen. Toivon niistäkin olevan sinulle apua ja toivottavasti oivallat paljon uutta ja ihanaa asiaa elämästä! Selviytymistarinat ovat olleet aina suosikkejani ja tuoneet minulle aina uskoa elämään ja maailmaan sekä hyvää oloa, jos olen ollut allapäin. Elokuvissa ja sarjoissa käsitellään useasti niin kurjia ja kipeitä ja vaikeita asioita, että ilman muuta samaistuin näihin hahmoihin vaikka en olisikaan ollut niin vahva eläytyjä jo luonnostani.
Vaikka olen massasta poikkeava ihminen kaikkine kärsimyksineni sekä monipuolisine taitoineni, vaaleine ihoineni ja hiuksineni, alhaisine ruumiinlämpöineni, nuorennäköisyyksineni sekä herkkyyksineni ja itsepäisyyksineni, minun on vain tehtävä se valinta selkeäksi itselleni, että hyväksyn itseni täysin enkä anna enää kenenkään koetella. On kuunneltava sisäistä ääntään ja kehoaan, koska ne kyllä neuvovat sinua eteenpäin elämässä kun vain annat niille tilaisuuden tehdä niin.
Samaa toivon sinulle, lukijani. Sisäistä harmoniaa joka säteilee sinusta ulospäin tuoden sinulle kaiken onnen, jonka ansaitset. Toivon, että kohtelet toisia hyvin, eläimiä, lapsia, vanhuksia, ystäviäsi, lähimpiäsi, sekä unohtamatta tärkeintä eli itseäsi. Jos et ensin kohtele itseäsi tarpeeksi hyvin, et voi myöskään kohdella muita hyvin.
Minä olin ennen se ihminen, joka kulki kuin sumussa mielensä labyrintissa, koska ei osannut uskoa itseensä. Nyt olen se ihminen, joka kaiken kokemansa koettelemuksen jälkeen vihdoin muisti oman iloisen persoonansa ja kaikella elämänviisaudellaan haluaa jakaa arvokasta tietoa eteenpäin ja kannustaa muita. Haluan, että jokainen muistaisi, että kukaan ei ole ketään parempi eikä pidä ollakaan ja jokainen meistä ansaitsee olla onnellinen.
Lapsuuteni ei ole ollut helppo. Ala-asteella alkoi koulukiusaaminen siksi, koska olin erilainen kuin muut, hiljainen ja itseeni vetäytyvä. En puhunut paljoa, mutta ajattelin ja tunsin kyllä paljon. Olenhan taiteilijasielu. Yläasteella kiusaaminen paheni ja tämä oli suuri järkytys koska luulin tuolloin päässeeni eroon kiusaamisesta. Esimerkki tästä, että opettaja ei tunnilla puuttunut, vaikka näki kun poika edessäni huusi ja haukkui että en kuulu porukkaan ja minä olin aivan lukossa ja yritin olla välittämättä.
Minä olen ollut lapsesta asti niin viisas, että olen osannut kunnioittaa jokaisen yksilöllisyyttä sekä yksityisyyttä. Yhä tänäkin päivänä olen edelleen se ihminen, mutta minussa ovat vahvistuneet nämä maailman parantamisen arvoni, jotka minussa olivat jo lapsena, johtuen näistä kaikista huonoista kokemuksistani elämässä.
Minulla oli aina haaveita ja unelmia siitä mitä elämästä halusin, mutta ne kärsivät, koska en saanut niihin kannustusta ja kuvittelin maalaavani vain turhia kuvitelmia mielessäni, kun yritin uskoa niihin. Ja voitko kuvitella, että olen oikeasti hyvin hauska ja elämäniloinen ihminen? Vaatii ihmiseltä voimia olla kaikkea sitä vielä kaiken tämän jälkeen, kun on rypenyt pohjamudissa.
Olin 20-vuotias kun menin kihloihin ja kuvittelin eläväni siinä parisuhteessa loppuelämäni vaikka koin, että hän oli täysin väärä ihminen minulle enkä oikeasti rakastanut häntä. Hän vielä arvostelikin minua, enkä osannut puolustaa itseäni vielä silloin, joten olin hyvin onneton koska hän pahoitti mieleni joka kerta. Olen ollut rahan takia kirjaimellisesti orjatöissä, joissa olen raatanut kiireessä ja hiessä tuntien itseni huonoksi ja heikoksi ja kelpaamattomaksi vaikka yritin vain parhaani. Ikään kuin tässä ei jo olisi tarpeeksi painetta kiltille nuorelle ihmiselle, olin lisäksi työpaikkakiusattu useassa työpaikassani. Ihmettelin, että kuuluuko minun tosiaankin kärsiä huonopalkkaisessa työssä missä minua kohdellaan kuin ei olisi mitään ihmisarvoa. Eihän esimerkiksi kukaan koulutettu johtoportaan henkilö alentuisi itse tekemään moisia töitä. Olen nähnyt niissä töissä paljon huonosti voivia ihmisiä asiakkaina, esimiehinä sekä työntekijöinä. Viimeisimpänä olen saanut huomata karvaan totuuden, että Suomi ei olekaan se hyvinvointivaltio, jollaiseksi sitä kuvitteli, vaan paljon on epäoikeudenmukaisuutta siellä missä sitä ei uskoisi olevan. On ollut siis pakko vahvistua ja laittaa palautetta ja valitusta eteenpäin vaikka joskus olin se ihminen, joka ei olisi voinut kuvitellakaan kehtaavansa valittaa mistään vaan aina alistui huonoon kohteluun.
Tiedän kaiken siitä tuskasta, miltä tuntuu, kun tuntuu ettei saa ääntään kuuluviin sitten millään ja aina joku väittää vastaan. Haluaisiko kukaan omalle kohdalleen sellaista? Miksi emme voisi pyrkiä yhteisymmärrykseen sen sijaan, että väittelemme ja jätämme jonkun kiltin ihmisen hyvät mielipiteet uskomatta ja kunnioittamatta?
Jos olet onneton ja tuntuu, että jäät jonkun alle, oli kyse sitten työpaikasta tai ihmisestä tai pahasta tunteesta, niin usko sitä sisäistä varoituksen ääntäsi ja siirry eteenpäin.
Pidä huolta itsestäsi ja opettele suojelemaan itseäsi pahoilta vaikutuksilta. Itse sain muun muassa hengenahdistuksia, kun olin väärässä työpaikassa ja yritin siis laittaa itseäni likoon siellä, missä siitä ei vain tullut mitään. Olin hyvin onneton. Tajusin myöhemmin, että kyse oli paniikkihäiriöstä, kun kehoni yritti viestiä minulle tilanteen vakavuutta ja minä en kuunnellut. Kävin turhaan keuhkokuvassakin asian vuoksi, luullen asiasta jotakin muuta mitä se oikeasti oli.
Sydämeni on särjetty kolme kertaa, kun rakastin miehiä joka eivät rakastaneet minua. Ensin antoivat ymmärtää olevansa aivan muuta, kuin mitä lopulta olivat ja siinä petetään samalla toisen luottamus. Näidenkin ihmisten takia olin hyvin allapäin pitkään, enkä osannut tuolloin vielä huolehtia itsestäni tarpeeksi vaan keskitin ajatukseni liikaa näihin ihmisiin kaivaten heitä takaisin elämääni. Älä siis tee tuotakaan virhettä, vaan muista huolehtia omasta itsestäsi vaikka joku särkisikin sydämesi ja veisi luottamuksesi. Itse vahvasti rakastaneena tiedän kyllä, miten tuskallista se on väkisin päästä yli sellaisesta ihmisestä, jonka kanssa halusi viettää loppuelämänsä, mutta ei auta kuin taistella, sillä elämäsi ja hyvinvointisi on liian kallis hinta maksaa. Hän ei selkeästi ole rakkautesi arvoinen silloin, kun hän teki sinulle väärin ja/tai sinut hylkäsi, joten hänestä kannattaa vain päästä yli. Ajan kanssa kyllä pääsetkin hänestä yli ja huomaat olevasi vahvempi, kuin ennen. Sinusta tulee myös viisaampi ja saat ajan myötä rinnallesi sen oikean kumppanin, jonka oikeasti ansaitset ja joka osaa myös arvostaa elämänkokemuksiasi.
Kaksi kertaa olen myös erehtynyt väkivaltaiseen parisuhteeseen, joissa toinen haukkui minua minun oltuani elämästäni avoin ja tämä haukkuminen saattoi yltyä tönimiseen ja muuhun aggressiivisuuteen. Nämä kokemukset vasta rikkoivatkin minut palasiksi, ja sain todella tehdä töitä itseni eteen että pääsin eteenpäin elämässä.
Pahinta on ollut se, että aina kun tuli uutta vastoinkäymistä, vanhat nostivat myös päätään ja sekös vasta saikin ahdistumaan. Tässäkin korostuu se, että miten hyvin ihminen huolehtii itsestään ja miten hyvin pääsee yli koettelemuksista niin, etteivät ne enää vaivaa.