Saatteeksi
Uuden kokoelman laulut ovat paria poikkeusta
lukuun ottamatta syntyneet viimeksi julkaistun
laulukirjani jälkeen (Heijastuksia, keväällä 2014).
Mukana on myös suorasanaisia tekstejä
vuosien varrelta sekä kymmenen värikuvaa.
Aiheet ja tyylit vaihtelevat taivaan ja maan välillä.
Toivon, että lukija löytää lauluista tai teksteistä
henkilökohtaisestikin läheisiä sirpaleita.
Palaute ja kritiikki on tervetullutta.
Jyväskylässä elokuulla 2016
Terttu Lajunen
Terttu.lajunen(at)gmail.com
Säv. ja san. Terttu Lajunen
1
Vesi kirkas on ja lähde pohjaton,
kohti taivasta se pulppuaa.
Korpeen eksynyt ja tietä etsinyt
janon voi nyt siitä sammuttaa. -
Tule lähteen luo ja tätä vettä juo,
voimasi se täysin uudistaa.
Pian huomaat, että erämaahasi
uusi, kirkas lähde aukeaa.
2
Janoon uupua voi maassa varjojen,
vaikka lähde aina auki on.
Kiirehdimme vain kuin jotain etsien,
vaatimusten tie on loputon. -
Tule lähteen luo ja tätä vettä juo,
voimasi se täysin uudistaa.
Pian huomaat, että erämaahasi
uusi, kirkas lähde aukeaa.
Ke 13.6.2012 klo 12, nro 1996
© T. L.
Säv. ja san. Terttu Lajunen
Kukkanen mullasta maan
kasvaa myös nukkuessaan,
vartensa ojentaa korkeuteen -
kuin lumme pohjasta veen,
vartensa ojentaa korkeuteen
kuin lumme pinnalle veen.
--
Lintu jää nukkuessaan
siipiä vahvistamaan.
Kauan se pesässä viivy ei,
tuuli jo matkalle vei.
Helatorstaina 29.5.2014 klo 8, nro 2221
Säv. ja san. Terttu Lajunen
Jotain etsien hain, mutta löytänyt en.
Veden pinnalla vain oli jälkiä sen.
Sinne aarre tuo kultainen painunut lie.
Meren pohjalla kulkee tie.
Moni toive myös ilmaan
on haihtunut vain,
linnun höyhenen muistoksi sain. -
Veden liikkeitä turhaa on katsella vain,
meren kutsun kun kuulla sain.
La 18.6.2016, nro 2601
© T. L.
Säv. ja san. Terttu Lajunen
Hiekan alla lähde erämaassa on, kirkas vesivirta vastustamaton.
Kuiva erämaa kukkiin puhkeaa, puhdas vesi voi janon sammuttaa.
Lähteen vesi hiekkaankin luo uutta elämää. - Helppoa ei ole ymmärtää,
mistä lähde pulppuaa ja kirkas vesi tuo, //joka uutta elämää näin luo.//
La 1.8.2015, nro 2412
© T. L.
Säv. ja san. Terttu Lajunen
1
Uutta vettä kun virta toi,
viivaa siihen ei piirtää voi.
Pintaa kirkasta, kuplivaa
//hetken katsella saa//.
2
Tyhjiin voisi ei ammentaa
kosken juoksua kuohuvaa.
Aikaa myöskään ei kiinni saa,
//hetken seisahtuvaa//.
Ti 20.1.2015 klo 7, nro 2305
Säv. ja san. Terttu lajunen
1
Ei aallokko koskaan tyyntyä saa,
on suuntana löytää kaukainen maa.
Ei aallokko silloin tyyntyä saa,
kun purtta se kuljettaa.
2
Kun aurinko sillan aalloille luo,
se taivaasta asti terveiset tuo.
Ja raskaana vaikka aallokko käy,
niin vielä ei rantaa näy.
3
Ei aallokko silloin tyyntyä saa,
kun purtta se kuljettaa,
kun purtta se kuljettaa.
Pe 17.10.2014 klo 8, nro 2268
Säv. ja san. Terttu Lajunen
© T. L.
Aaltojen pinnalta helmiä hain -
vaahtoa ovat ne vain.
//Kirkkaita helmiä katsella sain,
ilmaan ne haihtuivat vain.//
Virralla suunta muuttumaton,
takaisin käänny se ei.
Määränä on kaukainen maa,
palata tänne ei saa.
Kuohunsa pois matkassaan vei.
Helmiä kanna se ei.
Aaltojen pinnalta helmiä hain -
vaahtoa ovat ne vain.
//Helmiä hetkisen katsella sain,
ilmaan ne haihtuivat vain.//
Ma 27.6.2016, nro 2602
Säv. ja san. Terttu Lajunen
© T. L.
Aika juoksee kohti iltaa, yksi päivä taas mennyt on.
Kuu jo kulkee järven siltaa, kiinni ottaa on mahdoton.
Virta vierii sukkelaan, aalto järveen hukkuu.
Kiinni ei saa milloinkaan, tuuli kohta nukkuu.
Päivä iltaan kiirehtää, muisto siitä jälkeen jää.
Varjoon valo häviää. Tiellä hämärtää.
Joki juoksee suuntaansa päin, merta kohti sen virtaavan näin.
Suunta on sillä muuttumaton. Aina on ollut, näin nytkin on.
Pyörteitä nostaa se pohjasta päin, kirkkaita kuplia syntyvän näin.
Kuohukin pois haihtua saa, vaahto on vain unelmaa.
Su 20.3.2016, nro 2568
Säv. ja san. Terttu Lajunen
1
Tänään hiekkarannalla kuljen,
veden ääntä kuunnella saan.
Arjen huolet mielestä suljen,
niitä muista en ollenkaan. -
Jalanjäljet myös häviää,
veden varjoon hiekalle jää.
Tänään hiekkarannalla kuljen,
täällä on niin suotuisa sää.
2
Meren selkä aaltoja kantaa
kohti rantaa valkenevaa.
Monen niistä painua antaa,
vaahtopäiksi vain kuohuttaa.
Aalto rantaan päästä jos saa,
rajoilleen se vain raukeaa. -
Veden varjoon hiekka kun painuu,
jalanjäljet myös katoaa.
La 28.5.2016, nro 2591
© T. L.
Säv. ja san. Terttu Lajunen
1
Jo on aika väistyä pakkassään,
vesi murtaa vahvankin jään.
//Valo syttyi yöhön niin pimeään,
värin vaihtaa voi vihreään.//
2
Pisaralla murtaa voi kallion,
lämmin kylmää vahvempi on.
//Kun on aika auennut sovinnon,
kuka huutaa voi tuomion?//
3
Puro juoksee, lähteestä pulppuaa
uutta voimaa virvoittavaa.
//Veden äänen kirkkaana kuulla saa.
Vielä huokuu kylmyyttä maa.//
To 31.3.2016, nro 2572
© T. L.
Säv. ja san. Terttu Lajunen
© T. L.
Monta päivää taakse jo jäi -
joki virtaa vain eteenpäin.
Takaisin ei ottaa saa
mikä jäänyt on jo taa.
Vain eteenpäin kun kulkee
näin kirkastuva tie,
niin luottaa siihen saan:
perille se vie.
Vain luottaa siihen saan,
että kotiin vie
kirkastuva tie.
Ma 18.4.2016, nro 2573
Säv. ja san. Terttu Lajunen
Hiekkarannalla kuljin kuin ihmetellen, veden aarteita etsien.
Pelkkää hiekkaa vain sormilla seuloa sain,
aivan turhaan kai kultaa hain. Myöskään helmiä löytänyt en.
Viisauden ymmärtää sain: turhuutta on odotus vain.
Kohta jo on myöhäistä työ. Yllättää yö.
Rannalta ei aarteita saa, vesi ne pois kun kuljettaa.
Syvällä nyt helmi se on ruostumaton.
©T. L. Ke 8.6.2016, nro 2598
Säv. ja san. Terttu Lajunen
1
Vapaana lainehtii merellä tie,
ulapan ylitse vie.
Yöllistä matkaa kun kulkuni käy,
aina ei tähtiä näy.
Kuitenkin jostain valoa nään,
silloin en jää eksymään.
Ylhäältä taivaan valoa saan
yöhöni vaalenevaan.
2
Siltoja luo aamu jo näin,
aalloilla tie vie eteenpäin.
Päivä ja yö valaistu on,
laineiden työ uupumaton.
3
Vastassa on kirkastuvaa,
matkaaja myös levätä saa.
Laineiden tie perille tuo,
saapua saan sataman luo.
Pe 24.10.2014 klo 16, nro 2269
Säv. ja san. Terttu Lajunen
Pe 27.3.2015, nro 2336
Joki jatkaa juoksuaan
Nyt kevätaika on niin vastustamaton,
kuin valopilvi pinnalla maan.
Soi tuuli lämpöinen ja suihke siipien,
kun muuttolinnut kuulla saan.
On joki tulvillaan.
Se jatkaa juoksuaan,
pysähtyä esteisiin ei saa.
Käy merta kohti tie ja perille jos vie,
aaltoihin sen uppoaa.
Laulun sanat
Lähteiden maassa
Rukouksesi pulputkoon niin kuin ehtymätön puro, joka etsii uomaansa. Herra antaa virvoituksen kuiville vainioille. Padot aukeavat, mutta se tapahtuu turvallisesti ja vähitellen, niin että sen voi kestää. Odota Herraa ja ole luja, Häneltä tulee sinulle apu.
Saat asua elävän veden lähteiden maassa lähteensilmien keskellä. Saat olla sillä paikalla vielä pitkään. Se on turvallinen mutta yksinäinen laakso.
Herra on sinunkin Vapahtajasi. Ei hän ketään kuljettele mielivaltaisesti, vaan sinun tulee mennä sinne, mihin Hän vie. Älä epäile Hänen kutsuaan. Epäuskon käsivartta ei saa vahvistaa. Ei niin, että toinen käsi on kohotettuna taivasta kohti ja toinen riippuu epäuskon lamauttamana. Ojenna kumpikin kätesi Herralle. ”Kohottakaa pyhät kädet ilmaan ilman epäilystä…” Kaikki on puhuttu Raamatussa jo valmiiksi.
Tee täysi luovutus Herralle ja odota. Herra juottaa ahdistuksen vettä ja syöttää hädän leipää vain tietyn ajan. Ja kun Hän on murheelliseksi saattanut, Hän antaa sitä suuremman ilon murheen jälkeen. Kun lapsi on syntynyt, ei äiti muista kärsimiään vaivoja, vaan iloitsee siitä, että uusi ihminen on saanut elämän.
Saat olla osallisena Hänen luomistyössään, johon jokainen ihminen on kutsuttu omalla tavallaan. Jokainen laulusi on pieni osa suuresta sävellyksestä, joka kokonaisuutena ei mahdu ihmisen tajuntaan. Helminauhan helmet kootaan vähitellen, mutta koru ei tule valmiiksi maallisen elämän aikana. Ne eivät ole rihkamaa, vaan jokainen osa on tarpeeksi arvokas talletettavaksi.
Ole uskollinen tällä paikalla. Jos vesi kerääntyy yhteen paikkaan ympärillesi, ei siihen huku, vaan voit uida syvissä vesissä. Herra on antanut uimataidon ja kaikki taidot käyttöä varten.
Ti 18.12.1990 klo 6.15 – 6.35
Säv. ja san. Terttu Lajunen
©Terttu Lajunen
Syntymälahjaksi varjoni sain,
kanssani kulkee, on vierellä ain.
Varjoni tumma on uskollinen.
//Päivällä nähdä voin sen.//
Ei voi olla varjoja ilman valoa.
Päivänpaiste niitä maahan antaa.
Jokaisella omansa kulkee matkassa,
kukin sitä kuormassansa kantaa.
Oma varjo vain uskollinen ain,
kaikkialle mukana se kulkee.
Kauempaa kun hain, lähelle sen sain.
Askeleeni kaikki tarkoin tuntee.
Su 15.2.2015 klo 6, nro 2315
Säv. ja san. Terttu Lajunen
© T. L.
On langat elämän kädessä kehrääjän,
ja yhteen niitä punoa hän saa,
ja kankaan niistä kutoa hän saa.
Ei kehrääjä nähdä mallia saa,
vain säikeitä voi pujottaa,
vain säikeitä solmia saa.
Työn malli voi olla täydellinen.
Vain alkaja työn saa valmiiksi sen.
Ei kultainen lanka katkeakaan,
ei elämän lanka katkeakaan.
Työ joskus vaikeaa on,
tarkoitus tuntematon.
Lankaa ei katkaista saa,
työtä ei voi lopettaa.
Kerran kun työnsä valmiiksi saa,
Luoja sen kankaan voi lopettaa.
Kuviot silloin selvemmin nään,
kaikista niistä kiittämään jään.
Ke 2.9.2015, nro 2426
Säv. ja san. Terttu Lajunen
Astia vaikka pieni on vain,
kirkasta vettä lahjaksi sain.
Taivaalle katson -
pilven jo näin
nousevan tännepäin,
saapuvan tännepäin.
Astiat tänne tuokaa,
kirkasta vettä juokaa.
Taivas nyt auki on.
Lähde on pohjaton.
Päivittäin katson taivaalle päin.
Pilven jo sieltä nousevan näin.
Taivas nyt auki on.
Lähde on pohjaton.
Pe 23.1.2015 klo 8, nro 2308
Säv. ja san. Terttu Lajunen
Tuuli on kylmä ympärilläin.
Pilvien varjot tummina näin,
mutta kun katson korkeuksiin,
//taivas on kirkas niin//.
Siipeni vaikka heikot on vain,
päiväksi niihin voimia sain.
Lauluni laulan taivasta päin.
Kirkkaina siellä pilvet nyt näin.
Pe 9.1.2015 klo 6, nro 2302
Terttu Lajunen
Säv. ja san. Terttu Lajunen
© T. L.
1
Taakse jäi eilinen,
uuden päivän saan.
Tietä kun tunne en,
//luotan kutsujaan.//
Tässä on tie, eteenpäin vie
askeleen vain kerrallaan.
Silloin kun jaksa en,
ylitse kannetaan.
2
Jäänyt on eilinen,
uuden päivän saan.
Tietä kun tunne en,
//luotan kutsujaan.//
Perillä ehkä ymmärtää saan,
millainen oli se tie.
Tänäänkin siivillä kannatetaan,
ylitse myrskyn se vie.
La 20.2.2016, nro 2548
Säv. ja san. Terttu Lajunen
1
Pilvi puhdas ja valkoinen
taivaanrannalle nousi.
//Tuulen siivillä purjehtii,
taivaankannelle sousi.//
2
Pilvi puhdas ja valkoinen
päivän hetkeksi peittää.
//Päälle auringon kultaisen
kirkkaan varjonsa heittää.//
3
Pilven varjoakaan
koskaan kiinni ei saa.
Tuuli kohta sen kuljettaa
taivaanrantojen taa.
4
Taivaanrannalla on
pilvi tutkimaton.
Pilven varjoa valkeaa
koskaan kiinni ei saa.
To 5 2 2015 klo 14, nro 2312
Säv. ja san. Terttu Lajunen
© T. L.
Vaikka en vielä huomaisikaan,
taivaasta tuulee ylitse maan.
Vaikka en vielä uskoisikaan,
pilvissä hiljaa tuulee.
Tuuli kun kulkee ylitse maan,
toivoa uutta saan.
Maan yli tie taivaaseen vie.
Tuuli käy yli maan.
--