Ihmisyys,
kaikessa kauneudessaan
heille,
jotka eivät ole vielä luovuttaneet
heille,
jotka jaksavat yhä etsiä
heitä varten antamaani
heitä varten kantamaani
heitä varten
ja heissä on kauneus,
jonka olisin aina halunnut itselleni
kuinka turhaan
itseni uhrasinkaan?
jos sinulla on siivet
lennä pois luotani
kauas, minne vain
sillä olet kauniimpi
kuin pystyn itselleni
anteeksi antamaan
sillä minun on talven
lohduton pimeys
älä anna viedä mukanani
kylmyyteen
josta ei ole koskaan
paluuta
älä anna minun tehdä pahaa sinulle
pyyhi pois kaikki muistot
älä anna johtaa harhaan
anna mun vajota pohjaan
jossa
hulluuteni huutaa nimeäsi
sitä höntsäilee tuhat riviä lähdekoodia
sitä tsekkailee retrotietokoneita netistä
sitä kääntää linuxiin uuden ytimen
makoilee patjalla
asunnon nurkassa
muistellen menneitä aikoja
kiillotellen kullalla menneitä vuosia
ja tuntemattomaksi muuttuneita ihmisiä
yläasteen käytäviä
rippikoulun leirinuotioita
ja vanhojen tanssien jäykistelyjä
ilman tietoakaan tulevaisuudesta
aika soljuu eteenpäin pienessä kopperossa
lähikauppa on nurkan takana
kaikki tämän
pienen, tutun ja turvallisen
ulkopuolella
pelottaa liikaa
niin paljon
että sen kaiken sulkee mielestään
sälekaihtimien taakse
ulko-oven taakse
lähikaupan taakse
on enää vain yksi ihminen
ja hänen menneisyytensä
sitä hyväksyy
luopuvansa kaikesta
jonka vuoksi jaksoi elää
vaikeiden aikojen lävitse
jonka vuoksi jaksoi aina yrittää
edes vähäsen
sitä luopuu uskosta tulevaisuuteen
ja sitä luopuu
siitä pienestä
houkan toivosta
jota on säilyttänyt parhaimmassa
piilossaan koko elämänsä ajan
tämä
tuntuu pirullisen pahalta
murskaavan pahalta
mutta haalistuu ajan myötä
menettäen merkityksensä
asiat
jotka olivat joskus kovin tärkeitä
haalistuvat pois, eikä tilalla
ole muuta kuin tyhjyys
lopulta
osaa enää maata sikiöasennossa
ilman tarvetta sanoa mitään
osaa enää toivoa kaiken loppumista
eikä kukaan edes halua kuulla
tämänkaltaista tarinaa
sillä
se ei kerro voittajasta
tule jo aikamies!
tänne, missä runoja kirjoitetaan!
täällä haisee paska ja vanha viina
vedetään röökiä ketjussa
eikä osata elää tai rakastaa
täällä ollaan halveksuttuja
sen johdosta että uskaltaa edes yrittää
ja aina tulee joku sanomaan
että "päin helvettiä menee"
täällä lyödään lyötyä, mutta lannistumista ei sallita
vaikka olisikin monien mielestä suotavaa
täällä ei ole minkäänlaista kauneutta
ainoastaan on sotkuista ja tunkkaista
ja harvapa täällä viihtyy
tule aikamies, niin tykitellään runotuotannot öisin
ikuisuus huutaa meitä tunnustamaan rakkautta
joka ei koskaan toteutunut
ja sama ikuisuus pyyhkii pois
jokaisen sanan ja lauseen
revittelen paskaksi runon!
revittelen sen jokaisen kirjaimen
ja vetelen päin vittuja!
revittelen paskaksi tämän tietokoneen!
revittelen paskaksi tuon seinän tuossa!
revittelen paskaksi koko talon
ja koko vitun korttelin!
revittelen paskaksi kaupungin ja koko
maan ja maapallon pistän kaikki paskaksi!
revittelen paskaksi universumin
ja vielä sen kaikki multiversumit
ja revittelen päin helvettiä luonnonlait
ja alkuaineet myös!
revittelen koko vitun todellisuuden paskaksi!
alkaa uuvuttaa niin helvetisti
en jaksa revitellä enempää
menen nukkumaan ja
revittelen kaikki unet ihan paskaksi!