©2017 Ari Saastamoinen
Kansikuva: ©2017 Néstor Romeral Andrés
Kustantaja:
BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja:
BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa
ISBN 978-952-339-912-9
HELSINKI 2017
Vapaa-ajan ja rentoutumisen arvo on tiedetty kauan. Jo roomalainen puhuja Cicero totesi, että mihi enim liber esse non videtur, qui non aliquando nihil agit,’minusta vain sellainen mies on vapaa, joka on joskus jouten’, ja hänen maamiehellään Plinius nuoremmalla oli selvä käsitys hyvästä ajanvietteestä: laxare animum lusu calculorum, ’rentoutua lautapelejä pelaamalla’.
Tässä kirjasessa esiteltävä xoliba-peli ei kuitenkaan ole muinainen, vaan aivan uusi. Tuore on myös sen peruslähtökohta. Xolibassa ei näet ole mitään vakioaloitusasemaa, vaan jokainen aloitusasema arvotaan ennen pelin aloittamista. Koska erilaisia aloitusasemia on miljardeja, ei yksikään peli ole samanlainen. Koska asema on satunnainen, se on harvoin aivan tasapuolinen ja siten voittamiseen tarvitaan taidon lisäksi onneakin. Toisinaan yksi pelaajista voi olla paljon vastustajaansa huonommassa asemassa. Silloin hänen ei auta muu kuin minimoida tappionsa ja toivoa voittavansa seuraavassa pelierässä.
Pelin tarkoituksena on luoda kolmioita. Pelissä siirretään vaihtamalla jonkun oman ja valkean nappulan paikkaa niin, että muodostuu kolmio; mikäli tuon kolmion sisällä on omia tai vastustajan nappuloita, ne lyödään. Kun kolmioita ei voi enää muodostaa, pelierä päättyy. Kahden hengen pelin voittaa se pelaaja, jolla on suurin kolmio laudalla pelierän päättyessä. Hän saa vastustajalta lyödyistä nappuloista pisteet. Eriä pelataan, kunnes ensimmäisenä 50 pistettä tai enemmän kerännyt pelaaja voittaa pelin. Xolibaa voi pelata yksi, kaksi tai kolme henkilöä.
Tämän kirjasen alussa kerrotaan pelin säännöt. Pelin säännöissä esitellään ensin kahden hengen versio, koska se on pelimuodoista keskeisin ja nautittavin. Kaksinpelin esittelyn jälkeen kerrotaan säännöt kolmen ja yhden hengen pelille.
Kun säännöt on esitelty, on vuorossa pelistrategian perusteita kuvaava osio. Sitä seuraavat viisi kappaletta esittelevät taktiikan alkeita ja pelin perustilanteita. Kirjasen päättää tehtäväosio, jonka viisitoista tehtävää valaisevat pelistrategiaa ja -taktiikkaa eri puolilta. Ensimmäistä tehtävää lukuun ottamatta tehtävät perustuvat todellisiin peliasemiin. Tehtävät ovat suunnilleen vaikeusjärjestyksessä, helpoimmasta yhä vaikeampiin. Ne on tarkoitettu peliä jo jonkun verran pelanneille, ja niiden ratkaisut on esitetty käyttäen xoliballe ominaista merkintätapaa eli notaatiota. Mukavia pelihetkiä!
Ari Saastamoinen,
Helsingissä tammikuussa 2017
Kahdeksankulmainen lauta, jossa on 45 leikkauspistettä, joissa vaaka-, vino-, ja pystyviivat yhdistyvät. 45 laattamaista nappulaa, joista 11 valkoista, 17 sinistä ja 17 punaista (kolmen hengen peliä varten tarvitaan vielä 12 vihreää nappulaa). Selkäpuolelta kaikki nämä nappulat ovat valkoisia. Pelilauta näyttää tällaiselta:
Pelin alussa pelaajat joko arpovat tai sopivat siitä, kumpi pelaa punaisilla ja kumpi sinisillä nappuloilla. Sitten punaiset ja siniset nappulat sekoitetaan kokovalkoisiin nappuloihin. Kun kaikki nappulat on huolellisesti sekoitettu, ne käännetään alassuin, valkoinen selkäpuoli ylöspäin, sekoitetaan uudelleen ja asetetaan laudalle viivojen risteyksiin kuvan osoittamalla tavalla.
Kun nappulat on asetettu laudalle, ne käännetään uudelleen: tuloksena on täysin satunnainen aloitusasema. Se voi näyttää vaikkapa tällaiselta:
Pelaajat siirtävät vuorotellen. Pelin aloittaa se pelaaja, jolla on vähemmän kulmanappuloita (esimerkiksi yllä olevassa asemassa punaisella on neljä kulmanappulaa ja sinisellä kolme, ja siten pelin aloittaa sinisillä pelaava henkilö). Mikäli kulmanappuloita on yhtä monta, aloittaa se pelaaja, jolla on vähemmän laitanappuloita. Mikäli laitanappuloitakin on yhtä monta, aloittaja arvotaan. Pelaaja tekee siirtonsa vaihtamalla jonkun oman nappulansa ja jonkun sen vieressä olevan valkean nappulan paikkaa (valkeat nappulat ovat ns. neutraaleja nappuloita, joita voivat molemmat osapuolet siirtää).