Ihmiset ovat yleisesti ottaen melko hyvin selvillä lähimpien isovanhempiensa sukutaustoista, mutta tietyn rajan jälkeen – usein viimeistään kolmansien tai neljänsien esivanhempien kohdalla – kaikki jäljet katoavat tyypillisesti historian hämärään. Näin oli myös oman sukupuuni kohdalla. Sekä isäni että äitini puoleisessa suvussa isoisieni isoäidit olivat ensimmäinen piiloon jäävä taso.
Varsin pian sukututkimuksen aloitettuani sain selville, että isäni isän isoäiti, Eva Kristina, oli omaa sukuaan Relander. Kun sitten selvisi, että myös äitini isän isoäiti, Klara Stina, oli tyttönimeltään Relander, alkoi jo epäilyttävästi vaikuttaa siltä, että vanhempani saattaisivat olla sukua keskenään.
Tarkempi tutkimus paljasti epäilyni oikeaksi: Klara Stina Relander oli Eva Kristina Relanderin isän pikkuserkku. Tästä seuraa, että äitini Tuula ja isäni isä Viljo ovat keskenään 5. serkut. Minä ja siskoni Suvituulia taas olemme isällemme Markulle – niin omituiselta kuin se kuulostaakin – 6. serkut. Sukulaisuuksien hahmottamista helpottava sukukaavio löytyy kirjan lopusta.
Koska sen enempää äitini kuin isänikään ei tiennyt isänsä äidin äidin tyttönimeä, säilyi vanhempieni keskinäinen sukulaisuus piilossa lähes 50 vuotta. Se tuli ilmi vasta sukututkimukseni yhteydessä. Vanhempieni yhteiset esivanhemmat olivat siis Relandereita, joiden tiedetään eläneen Hirvensalmella joskus noin 1700-luvun puolivälin tienoilla. Niinpä olemme siskoni kanssa Relandereita sekä isämme että äitimme puolelta.
Mikä sitten oli tämä Relander suku? Paljastui, että kyseessä oli historiallisesti varsin kiinnostava suku, jonka piiristä oli yksi toisensa jälkeen noussut useita merkkihenkilöitä arvostettuihin yhteiskunnallisiin asemiin.
Luulen että jokaisen aloittelevan sukututkijan salaisena haaveena on löytää oman sukupuunsa pimentoon jäävältä katvealueelta jokin jännittävä ja mielenkiintoinen yhteys historiallisesti merkittävään ja vaikutusvaltaiseen sukuun. Omassa sukututkimuksessani niin kävi sekä isäni että äitini puolelta, vieläpä niin että molempien vanhempieni juuret johtivat samaan sukuun.
Koska olen sekä isäni että äitini puolelta sukua Relandereille, katson asiakseni luoda suvun historiasta ja sen merkkihenkilöistä lyhyen yleiskatsauksen kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ehkäpä tietoisuus yhteydestä historialliseen sukuun voisi osoittautua hyödylliseksi ja lisätä esimerkiksi nuorten kiinnostusta koulujen historianopetusta kohtaan. Onhan aivan selvää, että historian tapahtumat jäävät paremmin mieleen silloin, kun tiedossa on sukuyhteys johonkin historian keskeiseen merkkihenkilöön – olipa tuo sukulaisuus sitten kuinka kaukaista tahansa – sen sijaan ettei historiasta löytyisi ketään kehen samaistua.