Esipuhe
Kaikkia se kiinnostaa, puhuttaa ja kiehtoo. Tai suututtaa, ahdistaa, itkettää ja turhauttaa. Harvaa jättää kylmäksi. Se on kuin homejuusto jota joko vihaa sydämensä pohjasta tai rakastaa sydämensä kyllyydestä. Sitä halutaan kaikkialle tai ei minnekään. Raha.
Elämässäni on kulunut liikaakin tunteja sen miettimiseen, mistä sitä saa ja tarpeeksi että yhden moraaliset angstit eivät nouse ja toisen laskevat. Kaikilla on selkeä intuitiivinen käsitys siitä, paljonko ja mitä viivan alla kuuluisi olla. Rahan määrä muuttaa ihmisen statusta ja persoonaa. Se vaikuttaa yksinkertaisiin asioihin kuten ruokavalioon ja vaatteisiin. Se saattaa julmasti muokata ystäväpiiriä – mutta sillä ei voi ostaa aikaa, jonka edessä kaikki ovat yhtä avuttomia.
Kaikilla on myös intuitiivinen käsitys siitä, mitä on sopivaa tehdä sitä ansaitakseen. Henkisen lainsäädännön mukaiset Sielun sopimukset eivät kuitenkaan ole kaikille samat ja siitä syntyy paljon ristiriitoja. Näitä ristiriitoja tyydyn kuvailemaan yksinkertaisilla ristikoilla.
Monenlaiset affirmaatioita tarjoavat uskomusliikkeet ja järjestelmät, kuten Jehovan todistajat tai The Secret, ovat luvanneet ihmisille maallista runsautta, jos ihmisellä on ”seurakunnan mukainen yhtenäinen ajattelu” tai voimakkaat affirmaatiot. Olen tullut siihen tulokseen, että ihminen joka ei tunne rakennettaan, eikä uskalla käsitellä pelkojaan, taistella sosiaalisissa suhteissaan tai kykene selvittämään riittävästi sukunsa periaatteita, ei kykene vetovoiman lakia hyväkseen käyttämään.
Jos ihmisellä on ristiriitoja tai jännitteitä ajattelussaan, hän saa vain vedettyä puoleensa usein ikäviäkin oppitunteja näistä ristiriidoistaan, eikä suinkaan sitä runsautta jota kaipaa. Jännitteisiin on useimmiten tutustuttava riitelyn ja takaiskujen kautta, ennen kuin oppii kuuntelemaan itseään ja löytää elämästään usein toistuvat kaavat.
Henkisellä puolella on vielä enemmän ristiriitoja asiaan liittyen ja siksi päätin nostaa kissan pöydälle. Itsensä ja ajattelunsa tunteminen pohjamutia myöten on joka tapauksessa henkisellä polulla hyödyllistä, joten ajatuskaavojen auki purkamiseen käytetty aika ei mene hukkaan.
Antoisia peiliretkiä toivottaen
Essi
Eurooppalaisen sivistyksen pohjalla on lopulta muutamakin juurta. Roomalais-helleeninen sekä juutalais-egyptiläiset ja muut indoeurooppalaiset jumaltarustot vaikuttavat moraalifilosofioineen vahvasti kristinuskossa. Kristinuskon perustana on kahden tyyppistä vakaumusta, jonka eriasteisina aaltoliikkeinä kirkko on sekä instituutioksi rakennettu, että useaan kertaan reformoitu. Vanha juutalainen ideologia perustuu vahvasti omistus-ajatteluun kun taas apostolinen liike ”ota vuoteesi ja käy” vastustaa kaikenlaista omistamista. Kutsun tätä käänteiseksi periaatteeksi ja sille on omistettu oma lukunsa.
Omistuspohjainen ajattelu on saanut aikaan sellaisen asian kuin ”ihmisarvo”. Kun naiset, vaimot ja tyttäret, ovat olleet kauppatavaraa, arvotavaroita on täytynyt ruokkia kunnolla että karva kiiltää ja ovat sopivassa lihassa, voidakseen tulla tiineeksi ja joiden jälkeläisetkin ovat soveliasta eteenpäin kaupattavaa. Oksettava ajatus nykyisen periaatteen mukaan, mutta olipahan edes joku periaate pitää naiset elossa ja hyvin voivina. Naiset kuukautisineen olivatkin kovasti saastuttavia ja mystisiä, jopa demonisia otuksia, kun saivat miehet vieteltyä seksuaalisilla voimillaan.
”Jo muinaisilla roomalaisilla” oli ihmisarvo, miehillä, kansalaisilla. Jos kansalaisoikeutensa menetti, muuttui orjaksi, epäihmiseksi. Kansalaisoikeudet saattoi ostaa, mutta sopivista rikoksista myös menetti henkensäkin.
Nykyisessä moraalikäsityksessämme on WHO:n määrittelemät ihmisoikeudet erikseen lapsille ja naisille. WWF sekä Greenpeace vaativat myös eläinten, sekä hengettömän, mutta kuitenkin tavallaan elävän, luonnon oikeuksia. Näin siksi, että jos luontoa ei suojella ja se tuhotaan, ihmisestäkin jää kovin vähän jäljelle. Rahaa ja aseita kun on vaikeaa käyttää ihmisravinnoksi, kun puhdas vesi on saastutettu eikä enää ole keinoja puhdistaa ilmaa. Ihminen on kovin lyhytnäköinen juostessaan ainoastaan rahan perässä, kun elämässä sekä luonnossa on paljon muutakin runsautta tarjolla.
On olemassa sanonta, jonka mukaan ”Ihminen joka ei tunne moraalia, kaipaa empatiaa eikä uskontoa.” Koen vahvasti, että uskontokunnasta riippumatta tietynlainen eettinen koodisto sitoo tietyn tyyppisiä ”heimoja” yli uskonnollisten ja kansallisten rajojen. Sakramentit ovat samat ihan riippumatta yhteisöistä: leipää jaetaan, synnytetään, kuollaan, mennään naimisiin ja lapset otetaan heimoon jäseniksi. Työ on yksi pyhistä sakramenteista. Työllä ostetaan paikka yhteisössä, siksi eläkkeelle jääminen ja työttömyys ovat niin suuria murheita ihmisen elämässä. Vaihdantataloudessa voidaan vaihtaa palveluksia ja hyödykkeitä, jotta vuorovaikutteisuus ”jos haluu saada on pakko antaa” toteutuisi. Vaihdon välineen ”suure” on myös raha.
Rahalla ja moraalilla on kiistanalainen suhde. Moni rikas kokee, että köyhät ovat kuin varkaissa heidän taskuillaan jatkuvasti, ja että mikään ei riitä. Arkkityyppinen hahmo tällaisesta on Roope Ankka, jonka vainoharhaisuus haittaa jopa sukulaisuussuhteita. Köyhät taas, kuten Aku Ankka, kokevat rikkaat riistäjiksi jotka ovat jatkuvasti repimässä heidän selkänahastaan ”viimeisetkin mehut”. Roope Ankka on omilla töillään hankkinut omaisuudet ja sijoitukset toimivat kuin junan vessa, poikivat alati lisää. Aku Ankka taas ei saa mistään mitään ja on jatkuvasti pulassa, mutta kuitenkin näennäisen huoleton tämän apostolisen elämäntyylinsä kanssa. Kumpikin rooli on ehdoton ja kiinteä, toisiaan ruokkiva ja yhteisössä kannattava mallinnus. Paavi kultakirsunsa päällä vastaa ”Hengen massalla” katolisten maiden katulapsien ”hengen halpuutta”, kun yksi ihminen on niin painava ja toiset ovat kuin tyhjää vain. Miksi on vaikeaa jakaa? Ja mihin kirkko sitä valtavaa omaisuuttaan tarvitsee?
Ihmisheimon on vaikeaa olla yhtenäinen heimo ja sopia säännöstelystä sekä säännöistä. Joku haluaa aina olla kukkona tunkiolla. Valtiasenergia on selvä ongelma, pakko saada olla paras ja ainoa, rikkain jolla on eniten maata ja valtaa. Suuret valtiot ovat kuitenkin korviaan myöten lirissä. Mahtava Putin ei pysty auttamaan maansa katulapsia, ei huumeongelmaisia eikä työttömiä. Ympäristö on retuperällä ja luonnonvaroja riistetään jatkuvasti. Rahaa on tietyillä tahoilla paljon, mutta kaikki joilla vähänkin on siihen resursseja, karkaavat pois Venäjältä, koska siellä on paha olla. Nälkä. Kylmä. Saasteita. Huumeita. Rikollisuutta. Korruptiota. Sissisotaa. Kukaan ei ole TURVASSA.
Sama vaivaa Kiinaa, USA:a, Brasiliaa, Intiaa ja monia muita mahtimaita. Ei olla turvassa. Kansalaisilla on hätä. Missä silloin ovat moraali ja auttamisen resurssit? Ihmisen keho on sellainen, että reagoi stressihormoneilla ja pienikin turvattomuus on sama kuin asuisi keskitysleirissä. Koska ihminen lakkaa olemasta toiselle susi jonkin niin absurdin asian, kuin rahan, takia?
Moraali on henkisellä tiellä jotakin sellaista, joka erottelee jyvät akanoista. Eri heimokunnilla, joita nimitän nomadeiksi, on omat tärkeysjärjestyksensä sakramenteille ja siitä erimielisyyksiä syntyy. Sotureiden ja kätilöiden, parantajien ja mestaajien prioriteetit ovat kaikkialla samat. Papit, tietäjät ja lääkärit käyttävät samoja lakeja hyväkseen kaikkialla maailmassa. Nomadeissa yhdellä on kaste, heimoon jäseneksi ottaminen, päällimmäisinä. Toisilla se on leivän jakaminen. Jotkut hautaavat mielellään. Toiset synnyttävät. Joillekin elämä on ekstaasin tavoittelua ja sen elämänvoiman ilmentämistä – taidetta. Toisilla nomadeilla taas armahdus käy oikeudesta.
Moraalin myötä heimokunnassa, nomadissa, on myös se ”kaikkein pahin” joka johdattaa pois ”totuudesta” ja sitä on kaikkialla pahaenteinen sana – synti. On helpompia syntejä kuten valehtelu mutta myös vakavampia kuten murha. Joskus kyky myötätuntoon myös oikeuttaa rikokseen: esimerkiksi sarjamurhaajan murhalla oikeusteitse voidaan välttää sarjamurhaajan uusien uhrien kuolema. Ja joskus pieni hätävalhe voi estää kansallisia katastrofeja. On kuitenkin syytä kysyä kuinka usein raha toimii yksittäisenä motiivina murhaamiseen ja jatkuvaan, ylikansalliseen valehteluun tai ihmiskauppaan, yli kaikkien nomadien ja moraali tallaten.
Raharikkaiden mielestä köyhät ahneuttaan tekevät rikoksia, ovat ostettavissa. Köyhien mielestä rikkaat ahneuttaan riistävät köyhiä ja tekevät väärin siinä, että hankkivat epätoivoisia käsikassaroikseen toteuttamaan pahat aikeensa. Kumpi ja kampi tappeli. Kumpi voitti? Onko tästä näkökulmasta olemassa moraalia noudattavia rikkaita, jotka pelastavat sademetsiä, tai moraalisia köyhiä, jotka kieltäytyvät rikkaiden raharuletista tehden keksintöjä täysin tyhjästä nyhjäisten ja luonnonvaroja säästääkseen?
Uhriutumisen asenne ja rahakin tuntuvat usein leikkivän
leikkiä keskenään. Onhan tässä nyt perustettava asetehdas ja
järjestettävä sotia, että oma perhe saa leipää. Olosuhteiden uhrius
vain voi tuottaa lisää uhriutumista toisaalla, kun soditaan.
Hellanlettas sentään sitä asetehtailijaa. Mitään muuta ei tosiaan
voi tehdä. Jo siellä muinaisessa Roomassakin tehtiin aseista
auroja.
Ihminen tosiaan hakee prioriteettinaan turvaa. Tämä johtuu siitä että ihmisen alin hermostollinen taso on lisko, alligaattori. Hyvin reviiritietoinen yksilö onkin. Emo ei esimerkiksi suvaitse tunkeilijoita reviirillään ja suojelee verisesti poikasiaan. Ihmisen magneettiseksi auraksi sanotaan jopa 30 metrin sädettä. Aikuinen ihmisnaaras tarvitsee siis reviirikseen vähintään 900 neliön tilan itselleen ja poikaselleen voidakseen olla turvassa. Kuinkahan monessa kerrostalossa tämä tilanne on optimi? Naaras tutkailee ympäristöään toinen silmä puoliummessa, valmiina puolustamaan poikastaan. Unet ovat siis äideillä vähissä. Näin on tilanne rauhan aikana, entä sotatantereilla?
Kiinalaisen lääketieteen mukaan me ihmiset synnymme ihmisyyden ristiriitaa selvittämään. Vasen puoli kehostamme on feminiininen, passiivinen, puoli jossa äidin suvun juuri hakee omia oppiläksyjään. Oikea puoli kehosta on maskuliininen, aktiivinen ja käsittelee isän juuren problematiikkaa. Ihmisen tehtävä on hankkia sekä isänsä että äitinsä suvun häpeistä itselleen kunnia ja syyllisyyksistä ylpeyden aiheet. Uhat sekä pelot pitäisi muuttaa omaksi voimakseen. Mikä tahansa soturijärjestelmä, joka on rakentunut kunniallisuudelle, tunnustaa tämän häpeän voittamisen suureksi haasteeksi. Kivikasvot eivät saisi koskaan antaa minkään horjuttaa itseään ja kunniamurhat, sekä kunnian säilyttämiseksi tehdyt itsemurhat, ovat yleisiä.
Ihmisyyden ristiriita syntyy valitettavan usein siitä, että isä ja äiti ovat ristikkäisistä nomadeista, vaikka olisivatkin samaa kansakuntaa. Tällöin juuren arvot ovat täysin ristiriidassa keskenään. Länsimaalaisen kulttuurin klassikko Romeosta ja Juliasta osuu täsmälleen tähän saumaan: väärä yhteiskuntaluokka ja mahdoton rakkaus, jolle ei anneta lupaa. Veri vetää magneetin lailla juuri vastakohtaa, vaikka suvun vanhempien viisaus noin periaatteessa tietää, että tuosta ei tule kuin sotkua. Väärät arvot ja väärät periaatteet nousevat kissoina pöydille viimeistään lasten syntyessä, kun aletaan kasvattaa lapsille arvomaailmaa. Kumman arvot opetetaan? Lapset joutuvat hyvin ikävään välikäteen, koska heillä on molempien sukujen geenistö suonissaan. Kumpi ja kampi tappeli. Kumpi voitti?
Lapsen ei auta muu kuin selvittää oma nomadinsa ja sen perustana oleva moraalikoodisto, jota oma sielurakenne sekä verenperintö eivät kumpikaan herjaa. Hyvällä tuurilla se löytyy helposti jomman kumman vanhempien nomadeista. Huonolla tuurilla joutuu kieltämään koko juurensa ja ”kirjautumaan” kerrassaan kolmanteen nomadiin, joka on vielä eri sakramenttipiiriäkin. Näin saattaa käydä uskonnollisista syistä, seksuaalisen orientaation, tai jonkin muun periaatteellisen ristiriidan vuoksi. Jos vanhemmat häpäisevät lasta, lapsen on valittava itsensä ja oma verensä. Hänen on puhdistauduttava häpeän aiheuttamista stressihormoneista ja löydettävä oman nomadinsa jäseniä sekä perinteet, jotka pitävät terveenä.
Yksi on varmaa. Häpeä, pelko ja syyllisyys ovat vaarallisia sosiaalisia tartuntatauteja. Oma stressihormonijärjestelmämme pystyvät luomaan kaikki perinteiset tautiluokat. Tieteen kuvalehdestä luin vuosia sitten mielenkiintoista artikkelia käärmeen puremista. Oireistoja katsellessa tajusin, että monet perussairauksista kuten reuma, Parkinsonin tauti, veritulpat ja verenvuodot sopivat niihin. Jollakin tavalla ihmiskeho saa aikaan saman, pitkällä tai lyhyellä altistusvälillä. On vain osattava löytää ja poistaa elämästään sellaiset, jotka tekevät itselle huonoa.
Mikään ei ole niin kallista ja rahan ulottumattomissa kuin terveys. Michael Schumacher, formulakuningas, esimerkiksi törmäsi autollaan ja toipuminen on jäänyt vaatimattomaksi. Aikaa ei voi kääntää, ei kolaria ajamatta eikä vammoja syntymättä. Eikä kukaan saanut Steve Jobsia tarttumaan aikaisemmin sytostaatteihin. Kaikilla on aikansa ja tapansa lähteä täältä. Mutta elämänlaadun mukavuudella varmistamme, että se aika joka täällä on, voisi olla mukavaa, leppoisaa ja laadukasta. John Lennon sanoi IMAGINE ja minä toistan sen aina, kun toivon Joulupukin puurokauhalla rauhaa maailmaan.
Maslow’n tarvehierarkian perusta on selviytymisessä. Mitä vähemmän energiaa meidän ihmisten tarvitsee käyttää pelkkään selviytymiseen saadaksemme ruokaa, suojaa ja unta, sitä enemmän meillä on energiaa sellaiseen kuin kulttuuriin ja nautintoon ja helppoon elämään. Helppo elämä kuulostaa kuitenkin siltä, että jos ei ihmisellä ole loputtoman kurja olla, ihminen ei opi elämässä mitään tärkeää. Ihmisyyden perustahan on siinä vaikeudessa, eikö niin? On ja ei.
Jouduin vastatusten vaikeiden asioiden kanssa ja minulle tehtiin selväksi että mikään, mikä liippaakaan kuolemaa, ei kuulu minulle. Aloin siksi etsiytyä sellaisen pariin, mitä kutsutaan elämäksi. Ja kun tarpeeksi radikaalisti oli mielenmaisemani muuttunut, eräs herra kuppilassa onnistui herättämään minut horroksesta. Vaahdottuaan minulle puoli tuntia siitä että tällainen pikkulikka, jos ei ole menettänyt vanhempiaan ja lapsia tai ystäviä tai nähnyt narkkarielämää ja katuelämää ja sotaa ja koko täyslaidallista, en tiennyt elämästä mitään. Tällöin alkoivat kuitenkin aivoissani välkkyä itsensä Freudin lanseeraamat Libido ja Thanatos aivan uusissa keisareilleen sopivissa vaatteissa.