Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä uskoo oikeaksi.
Lapsilleni
Mestariopettajilleni: Heikille, Flingille, Herra Yksisarviselle, Juseliukselle, Anne-Marille, Anulle ja Hannalle
TAYS: GAS osastoille ja henkilökunnalle
Kriitikoille: Satulle ja Marjaanalle
Piirroksista: Rikulle
Opettajilleni: Jan-Peter Bäckmann, Simo Ollila, Juha Tolonen sekä Seppo Nurmela
Tieni on kulkenut pikkupartiolaisen ensiapu -kurssien kautta armeijan kenttälääkintään, sieltä edelleen kätilösairaanhoitajakoulutukseen ja lopulta työhön sairaiden parissa. Äitiyslomien jälkeen tunsin potilaat eri tavalla ja tuli polttava tarve tietää, mitä ne kaikki vieraiden ihmisten kivut ja säryt minun kehossani oikein kertovat. Joskus en tiennyt, oliko pahempi olo potilas- vai kahvinhuoneessa ja tajusin, että auttajatkin ovat todella avun tarpeessa.
Luettuani pienen kirjastollisen kirjoja tulin huomaamaan, että länsimainen lääketiede todella on intialaisen ja kiinalaisen lääketieteen viisauksien edessä ikänsä ja toimenpidekeskeisyytensä puolesta polvihousuissaan. Antibiootit, leikkaukset sekä kehitysmahdollisuudet ”varaosien” rakentamisessa ovat omalla tavallaan tärkeitä.
Ihmisen sähköisen vuokaavion ymmärrys kiinalaisessa lääketieteessä ja energiaresonanssien käsitys intialaisessa lääketieteessä ovat kuitenkin ratkaisevia paranemisen kannalta.
Tämä teos ei ole ainoa laatuaan. Esikuviani ovat muun muassa Diana Cooper, Louise L. Hay, Deb Shapiro ja Caroline Myss, mutta monenlaista yhdistelemällä pääsee nopeasti ytimeen kiinni. Toivon että oma lähestymistapani puhuttelee, ja saat voimia alkaa rakentaa omaa hyvinvointiasi. Käyn teoksessa läpi erilaisia sosiaalisia kriisipaikkoja, kuten sukupolvien välisiä ristiriitoja, työpaikkakiusaamista ja parisuhdeproblematiikkaa. Esimerkit ovat käytännönläheisiä.
Suotavaa on, että mikäli kirjani kiinnostaa, luettavia opuksia kertyisi plakkariin muitakin. Lähdekriittisyys on aina suotavaa ja jokaisella on oma kiinnostuksensa lähestyä asioita – yhdelle ne ovat horoskoopit, toiselle enneagrammit ja kolmannelle numerologia. Toivon, että viihdyt kirjani parissa ja saat matkallesi eväitä, ennen kaikkea itsestäsi huolehtimiseen.
Intialaisesta lääketieteestä peräisin oleva chakra-järjestelmä esittää kehon erilaisten energiakeskusten kautta. Karkein malli on jako seitsemään pää-chakraan, mutta kun syvemmälle mennään, löytyy pienempiä energiakeskuksia sadoittain. Itseapuun ja omien asioiden pohtimiseen kuitenkin riittää tieto pää-chakroista. Käyttämässäni järjestelmässä chakroja on järjestyksessään 12 kappaletta, joista kahdeksan on aktiivisesti käytössämme. Neljä ylintä ovat vielä ikään kuin talviunilla – vaikkakin niitä pikkuhiljaa herätellään.
Chakrat toimivat kolmiorakenteina siten, että 1-4-7-10, 2-5-8-11 ja 3-6-9-12 ovat keskenään kuin pylväät käsittäen tietynlaisia ongelmaryhmiä ja halliten näissä sarjoissaan tietyn tyyppisiä ajattelurakenteita, joilla on vaikutuksensa kehojärjestelmäämme sähkö-kemiallisesti, muun muassa hormonien kautta.
Kiinalaisen lääketieteen tapa jakaa keho kahteen puoleen, aktiiviseen ja passiiviseen, maskuliiniseen ja feminiiniseen, rationaaliseen ja tunteelliseen löytyy ajattelurakenteena myös eurooppalaisesta ajattelusta. Meillä se ei koske fyysistä olomuotoamme, vaan sosiaalista rakennetta ja se leimaa syvästi myös kristinuskoa, jonka perustat ovatkin kotoisin antiikin Kreikasta sekä muinaisesta Egyptistä.
Kiinalaisen lääketieteen elementti-työskentely on lyönyt leimansa muun muassa astrologiaan, jonka kautta tiettyinä ajanjaksoina syntyneet ihmiset ovat persoonallisuudeltaan ja sosiaalisilta taipumuksiltaan tiettyihin elementteihin sidottuja. Elementit myös antavat osviittaa siitä, mikä voisi olla terveellinen ruokavalio, mikä voisi tasapainottaa elimistön rakennetta ja minkä muun elementin parissa työskentely voisi olla hyväksi.
Akupunktio on lännessä hoitomenetelmistä tunnetuin ja sen mukaisesti ihminen on kuin sähköverkosto, jossa eri vuokaavion osia ärsyttämällä saadaan esimerkiksi vajaatoimintainen osio aktivoitumaan tai ylikierroksilla käyvä osio rauhoittumaan. Kiinalainen lääketiede on monimutkaista, vaatii vuosien opinnot enkä suinkaan ole siihen itse niin tarkasti perehtynyt, että alkaisin sitä tässä opettamaan. Aiheesta voi lukea lisää, kirjallisuutta ja päteviä kouluttajia Suomestakin löytyy vaikka kuinka. Jing-jang -kuvio kuitenkin vaikuttaa kehostossamme.
Kalevalainen tarusto on kuvaelma asennemaailmastamme yhtä lailla, kuin Raamattu tai Koraani. Se sisältää vuosisataiset perinteet käyttäytymisessä ja suhtautumisessa eri asioihin ja ilmiöihin opettaen ja näyttäen meille sosiaalisia malleja, joihin reagoimme joko aktiivisesti niitä vastustamalla tai passiivisesti ne omaksumalla. Erilaiset passiivis-aktiiviset sekoituksetkin ovat mahdollisia, mistä seuraa erilaisia toimintatapoja, muiden muassa sairastuminen.
Mitä erityistä on suomalaisuudessa?
Geneettisesti olemme erikoistunut kansa, populaatio on pieni, joskin ruotsalaisten ja venäläisten invaasiot kahta puolta ovat sekoittaneet perimäämme jonkin verran. Lähtökohtaisesti kuitenkin tiedetään, että tänne korpiin on eksynyt vain selviytymishaluisia yksilöitä, joilla on ollut kenties taipumusta omaehtoisempaan ajatteluun, kuin naapurikansoilla. Suomalaiset ovat olleet vuosisatojen ajan Euroopassa arvostettuja sotureita ja siksi tunnemme henkistä yhteenkuuluvuutta niin Pohjois-Amerikan intiaanien kuin japanilaisten samuraidenkin kanssa. Kaikkia soturikansoja leimaa tietyn tyyppinen kunnia-ajattelu, se on Kalevalassakin keskeisellä sijalla.
Genetiikka on vuosituhansien perinteellä rakentunut metsästäjä-keräilijä -kulttuurin varaan ravitsemuksellisesti. Sosiaalinen rakenne on pakottanut tiukkaan sukuun nojaavaan heimolais-ajatteluun, yhteisö on taannut turvaa ja suojaa, minkä vuoksi esi-isiä ja suvun kunniaa pidetään edelleenkin tärkeässä asemassa. Moninaiset käyttäytymismallit ja ideologiat tuntuvat seuraavan ”verenperintönä”, esimerkiksi taipumukset parantajuuteen tai maanviljelyyn, käsityöläisyyteen tai opettamiseen voivat olla ”jäsenistä nousevia” elämäntapamalleja.
Rajattu populaatio on kehittänyt kuitenkin paljon tiettyjä geneettisiä sairauksia, joita ei löydy kuin meiltä ja vientituotteena suomalaisten viemänä esimerkiksi Kanadasta. Suomea ei ole koskaan valloitettu noin vain. Ruotsalaiset saivat tehdä erinäisiä ristiretkiä saadakseen hämäläiset antautumaan miekkalähetyksellä. Venäläisten kauppateitse tapahtunut rauhanomaisempi lähetystyö on purrut paljon paremmin.
Itsenäistymisen tiimellyksessä todettiin, että ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Tunteakseen tahtonsa ja tarpeensa pitää tuntea historiansa ja juurensa, kunniansa rakenne. Suomalaiset ovat olleet jo pimeällä keskiajalla kysyttyjä sotilaita, tietäjiä ja suomalainen turkis sekä terva, nykyään Nokia, ovat kysyttyjä vientituotteita. Meillä on paljon, mistä ammentaa, niin yksilöinä kuin yhteiskuntanakin.
Kaiken takana on rakkaus
Esikuvieni Myssin, Ruizin, Hayn ja Shapiron mukaisesti suurin elämän oppiläksy ihmisenä on oppia rakastamaan itseään. Epätasapaino elimistössä, jota sairastamiseksi kutsutaan, on epätasapainoa tämän läksyn oppimisessa. Vain 10-15% sairauksista on palautettavissa erilaisiin karmisiin eli sielun sopimuksellisiin velkoihin edellisistä elämistä. Monta kertaa ihminen on altis onnettomuuksille tai sairastumaan, kun pakotetaan pysähtymään ja ajattelemaan elämää uudesta näkökulmasta. Pysyäkseen terveenä joutuu valitsemaan itsensä ennen muita.
Jeesus on sanonut: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ja olen tullut tuntemaan tämän opetuksen syvyyden henkilökohtaisesti. Toista voi rakastaa vain, jos rakastaa itseään. Toiselle tekee joka käänteessä sen, minkä tekee itselleen. Lähimmäisenrakkauden voi valita vasta sitten, kun osaa ja voi valita oman hyvinvointinsa ensin. Jos huomaa kohtelevansa itseään kaltoin voi uskoa, että kohtelee läheisiään yhtä kaltoin.
Itsensä huonosti kohtelemiseen havahtuu vasta, kun tajuaa kohtelevansa toisia huonosti. Kun lyö lastaan, lyö itseään. Kun moittii puolisoaan, moittii itseään. Kun puukottaa kaveria selkään, tekee sen itselleen. Kun vetää työnantajalta välistä, vetää itseltäänkin välistä. Kun pelkää Jumalaa ja kuolemaa, pelkää elämää - lähinnä itseään ja omia mahdollisuuksiaan.
Mitä chakrat ovat?
Chakrat ovat erityinen mielenkiintoni kohde. Ne ovat intialaisen lääketieteen kehossa olevia energiakeskuksia, joita monet muutkin käsittelevät teoksissaan. Niitä on tarkkaan ottaen satoja, mutta yleisesti ottaen käsitellään seitsemää päächakraa. Tässä teoksessa käsitellään seitsemää kehollista ja viittä sähkötason energiakeskusta ja kutsun sitä 12 -portaiseksi järjestelmäksi. Sama 12 -portainen järjestelmä on käytössä myös Diana Cooperilla, mutta minulla on asiaan huomattavan erilainen näkökulma. Kalevala kietoutuu osittain näkemyksiini ja käytännön kokemukseni sairaanhoidon työstä on jäsentänyt kokemuksiani energiakeskusten vaikutuksista toisiinsa.
Ajatus sähkötasoisista energiakeskuksista voi tuntua monimutkaiselta, mutta ihminen toimii sähköllä. Suolet, sydän ja aivot ovat sähköisen hermoston varassa. Kokemukseni mukaan ihmistä ympäröi sähköinen kenttä, jota auraksi kutsutaan. Aurassakin on useita eri kerroksia. Ihmisen tunne- ja aistimaailma on monimutkainen järjestelmä ja haluan avata sitä, miksi suhtaudumme toisiin ihmisiin varauksella ja toisiin varauksetta, kuinka voimme intuitiotamme käyttää ja käsitellä ihmisten välistä sähköistä viestintää monin tavoin. Tärkein asia on ymmärtää itseään, jotta voi käsittää myös sitä, kuinka toiset ihmiset itseen suhtautuvat.
Keholliset chakrat ovat selkeämpiä käsittää, ne ovat ihmisen kehossa varpaista otsaan saakka: juurichakra (jalat), sakraalichakra (lantio), solar plexus (vatsa), sydänchakra (rintakehä), kurkkuchakra (kaula ja pää), kolmas silmä (aivot) sekä kruunuchakra (päälaki). Näitä chakroja käsitellään paljon erilaisissa kirjoissa ja kuvia löytyy netistä hakusanoilla valtavasti. Chakrat kuvataan usein sateenkaaren väreissä ja niillä käsitetään olevan vaikutusta terveyteen. Alun perin tutustuin itse chakroihin reiki-kurssilla ja lähdettyäni hakemaan tietoa, sitä löytyi valtavasti. Tämän kirjan tehtävä on tiivistää valtavaa tietomäärää yksiin kansiin.
Tulevissa luvuissa käsittelen jokaisen tason päächakraa erikseen syvällisesti, joten tässä avaan vain rakennetta vähän. Chakra-järjestelmän ensimmäiset kolme energiakeskusta käsittävät oman henkilökohtaisen tason problematiikan. Ne ovat passiivisia, koska mallit toimintaan omaksutaan jo suvulta, ne tietyllä tavalla geenien ja sosiaalisen mallinnuksen kautta imetään itseen jo äidinmaidossa. Äidin juuresta nousevat niin kutsutut ”synnyt”.
Isien hyvät ja pahat teot kirjaimellisesti kostautuvat kolmanteen tai neljänteen polveen, nämä ovat ”syitä” syviä. Tällöin sairastamisella puretaan joskus myös esi-isien ongelmia – vaikka huutolaislapsen angsteja tai julman, kapinallisia mielivaltaisesti teloittavan esikuntapäällikön tekosia.
Tasoilla 4-6 liikutaan lähimmissä sosiaalisissa verkostoissa, ystävissä ja perheenjäsenissä. Näissä on jo aktiivinen väre, sillä itse valitaan ne ihmiset joiden seurassa oleskellaan ja itse valitaan toimintatavat sekä asenteiden osoittamisen tavat.
Tasot 7-9 käsittävät roolin yhteiskunnassa, miten asennoidutaan politiikkaan, millaista stigmaa kannetaan suvun puolesta ja mihin leiriin tahdotaan kuulua. Tämä taso on taas passiivinen, sillä harvoin otetaan asiaksi muuttaa toiselle puolelle maapalloa etsimään sellainen heimo, johon haluaisi kuulua ja jonka mukaista elämää tahtoisi toteuttaa.
Tasot 10-12 käsittelevät suhdetta erilaisiin spirituaalisiin järjestelmiin – aktiivista otetta niihin arvoihin, joita haluaa yhteiskunnassa ja omassa elämässään toteuttaa. Aiemmin mainitsemani jaot 1-4-7-10, 2-5-8-11 sekä 3-6-9-12 ovat pylväsrakenteisia kolmikulmioita. Ensimmäinen sarja käsittelee aina jollakin tasolla häpeä-kunnia -dualismia, toinen sarja käsittelee syyllisyys-ylpeys -dualismia ja kolmas sarja pelko-voima -dualismia.
Ensimmäisessä sarjassa kyse on omakohtaisesta väännöstä, toisessa sarjassa taisteluista suhteessa sosiaalisiin verkostoihin eri tasoillaan (suku- itse valitut verkostot – yhteiskunta - seurakunta) ja kolmannessa sarjassa vääntö koskee spirituaalista johdatusta, joka on aina kolmas tie ulos kahdenvälisestä taistelusta.
Miten kristinusko, lääketiede ja chakrat juttelevat keskenään?
Mikäli kristinuskosta tutuilla käsitteillä asiaa lähestytään, ensimmäinen sarja on kuin Vanhan testamentin tuomitseva ja ankara Isä, toinen sarja kuin evankeliumien vapahtava Poika, joiden ristiriitaisen viestinnän kesken käytävää keskustelua tasapainottaa kolmas sarja, heijaste Uuden Testamentin Pyhästä Hengestä. Kaikki tämä on nähtävissä myös pakanallisista lähtökohdista käsin.
Länsimaisen lääketieteen näkökulmasta ensimmäinen sarja käsittelee fyysistä olemuspuolta, toinen sarja emotionaalista puolta ja kolmas sarja psykologisia selviytymisstrategioita. Muun muassa psykologi Tony Dunderfelt on todennut luennollaan Tampere-talossa tammikuussa 2014, että emotionaalinen ulottuvuus on hyvin pitkälti siivottu pois tieteestä siksi, että se on kovin henkilökohtaista ja sitä on vaikeaa palauttaa mihinkään objektiivisin mittarein – silti se vaikuttaa enemmän kuin uskommekaan.
Ensimmäistä sarjaa kuvaa myöhemmin esittämäni pyramidimalli, toista sarjaa timantti-malli ja kolmatta tiimalasi - mallinnus keskinäisestä vuorovaikutuksesta, dialogista ensin itsen kanssa, sitten suu-sanallisesti ulkoisena toisten kanssa ja vielä yhteiskunnan dialogista eri kerroksiensa välillä.
Itselleni kaikki mahdolliset opilliset aatteet, uskonnot ja kokemusmaailmat ovat keskenään rinnasteisia. Ihmisillä on tarve spirituaalisuuteen tai ainakin tarve hakea olemassaololleen merkityksiä – vaikka sitten se evolutiivinen sattumanvaraisuus. En osaa pitää yhtä gurua toista parempana, mielestäni ihmiset osaavat lähtökohtaisesti toimia hyvin ja oikein ihan riippumatta vallitsevasta uskomus- ja lakijärjestelmästä.
Ihmisellä on pääsääntöisesti suuri tarve elää rauhassa toisten kanssa, perustaa perheitä ja jatkaa sukuaan. Ihmiset ymmärtävät, että pilaamalla juomavesi ja saastuttamalla luonto tehdään lähinnä pahaa itselleen, koska ihmissuvun tulevaisuus riippuu täysin siitä, onko puhdasta juomavettä juotavaksi, metsää pitämään ilmasto kunnossa ja riistaa tai viljaa syötäväksi. Kovasti yrittämällä saadaan maapallo tuhottua ja toisia ihmissukuja tuhottua, kun oma suku on olevinaan se ainoa ja oikea jatkamisen arvoinen.
Hyvä ja paha ovat usein tahtotiloja. Terveys ja sairaus ovat myös tahtotiloja, kuten myös runsaus ja kärsimys. Moni asia on asennekysymys. Joskus riippuu lähtökohdista, kummalla puolella kaltereita elämää katsellaan. Joskus on olemassa itseä suurempia voimia, joita tuntuu mahdottomalta muuttaa. Yksi mestariopettajistani kuitenkin opetti minua hakemaan viisautta itsestäni, kääntämään kelkan aina runsauden puolelle. Kaikki lähtee itsestä. Siitä, miten asennoituu itseään kohtaan. Voi valita kunniakierteen tai häpeäkierteen, voi valita elää jatkuvassa riemussa elämisen oikeudesta tai sitten voi samaistua kaikkeen maailman kärsimykseen ja jatkaa elämässään muinaista keskitysleiritilaa.
Jos tuntuu siltä, että on uhattu, voi miettiä, kuka uhkaa ja millä tasolla – sen jälkeen tehdä asialle jotakin. Kukaan muu ei mahda mitään. Vain itse voi miettiä, mikä on tarinan opetus – itselle. Tarinoita ja unia on elämä täynnä ja ne voivat olla opetuksia myös toisille, mutta miksi kukaan piittaisi toisten opetuksista? Oma napa on lähinnä ja lämpö tärkeää. Itse voi valita oman elämänsä lähtökohdat – kukin tahollaan. Minä en voi tyrkyttää sinulle näkemystäni siitä, millaisia valintoja sinun tulee tehdä. Vain sinä tiedät omat olosuhteesi ja olet oman elämäsi herra.
Tässä ja nyt tarjoan sinulle näkökulman siitä, mitä voit herättää itsestäsi eloon. Elämänvoima on jotakin sellaista, jonka aikuiseksi kasvaminen ja sosiaalisiin verkostoihin uiminen on sinulta riistänyt – luvan olla riemukkaasti, täysillä ja hyvällä sykkeellä juuri sinä. En tiedä millaisia taitoja sinulla on, vain sinä tiedät. En tiedä mistä unelmoit, mutta sinä tiedät. En tiedä, mitä katuisit eläkkeellä kiikkustuolissa – mutta sinä tiedät. En tiedä, ketä rakastat ja ketä vihaat – mutta sinä tiedät. Ja kaikella edellä esitetyllä on merkitystä - vain sinulle.
Aloitan chakrojen läpi käymisen juuresta ylöspäin siksi, että kalevalaisessa hoidossa kaikki alkaa juuresta. Täytyy tietää syy ja synty kaikista asioista. Ihminen on kahden ihmisen tuotos, kahden suvun yhdistelmä. Isän juuresta tulee syy ja äidin juuresta synty. Isän puoli kehosta on oikea puoli ja äidin puoli on vasen, näin myös kiinalaisessa lääketieteessä. Vaikka jokainen on yksilö, hän kantaa mukanaan kahden suvun historiaa niin soluissaan kehonesteenä kuin sähköisestikin, chakroissaan ja aurassaan. Lisäksi kasvatuksella istutetaan suvun periaatteita ja perheen ilmasto vaikuttaa ihmisen sähkökenttään valtavasti. Näillä seikoilla on runsaasti terveydellistä merkitystä. Suvun historia taas on aina kansakunnan historiaa ja siksi käyn läpi myös suomalaisuutta tässä luvussa.
Juurichakrassa sijaitsee elämän juuri. Se ulottuu energeettisesti jopa kirjaimellisesti maan sisään kävellessä, ja jotkut kokevat ”juurtuneensa” johonkin ympäristöön niin, että elämä on sidottu tiettyyn paikkaan. Liiallinen vouhottaminen käy tämän ihmistyypin hermoille, elämässä kaivataan rutiineja sekä levollisuutta. Suomessa tällainen ajattelu on mahdollista edelleen, on paljon maatiloja sekä asuinseutuja, joille veri vetää takaisin, missä on hyvä olla. Suomalaisten kestovaikeus on ollut luopua Karjalasta, missä monien energeettinen juuristo edelleen sijaitsee, esi-isien haudat ja sukujen historia.
Yhtä lailla jotkut kokevat itsensä levottomiksi jos joutuvat olemaan pitkään paikallaan, koska juurtumista ei tapahdu ja he kaipaavat keskimääräistä enemmän vaihtelua elämäänsä. On vaikkapa tarve muuttaa usein, tai vaihtaa työpaikkaa, ehkä matkustella. Energiat kaipaavat vaihtelua tällöin enemmän kuin pysyvyyttä ja liian tiukka pysähtyneisyys tai sitoutuneisuus aikaan, paikkaan tahi tapaan käy kirjaimellisesti hermoille.
Paimentolaiskulttuurit, kuten lappalaiset poromiehet sekä jotkut intiaaniheimot tai romanit ovat tästä ihmistyypistä esimerkkejä. Kun tuntee verensä vaatimuksen, tietää kuinka toimia ja osaa suhteuttaa elämänsä sen mukaisesti. Vasen puoli kehosta ilmentää suhdetta äitiin sekä äidin puolen suvun perimätietoutta ja tapoja toimia. Vasemmalla puolella kehoa asuvat ylemmissä energiakeskuksissa vahvemmin esille tullen tunnepuolen asiat, oma feminiinisyys, passiiviset tunteet ja reaktiot sekä suhteet omiin tyttäriin tai naispuolisiin ystäviin. Oikealla puolella kehossa asuvat isän suvun perimätietous, asenteet ja toimintatavat sekä suhde omaan isään. Ylempänä tulevat esiin aktiiviset toimintamallit, raha- ja työasiat sekä suhde omaan maskuliinisuuteen, miespuolisiin ystäviin ja omiin poikiin.
Opetukset tähän energiakeskukseen liittyvät vanhempien sukujen välisiin ristiriitoihin. Saadaan usein kaksi hyvinkin toisistaan poikkeavaa ajattelumallia tai toimintatapaa. Iso osa elämästä kuluu siihen, että selvitellään itsensä kanssa, kumpaan heimoon haluaa missäkin asiassa nojautua.
Arvoristiriidoista haetaan erilaisia kompromisseja sekä peilataan omia arvoja vanhempien arvoihin. Monille tuttuja ovat lausahdukset samastumisesta toiseen vanhempaan, leimautumisesta toisen vanhemman sukuun hyvässä ja pahassa. Suomalaiset ajattelevat helposti, että se on joko kaikki tai ei mitään, katkeratkin kalkit niellään karvoineen päivineen.
Arvoajattelussakin voi kuitenkin noudattaa pilkkomista, eklektisyyttä, eli tehdä valintoja. ”Tässä asiassa äitini suku ajattelee hienosti näin” ja ”tässä asiassa isäni suvulla on hienot periaatteet”. Voi valita toimintamalleja kauempaakin, esimerkiksi kummeilta tai opettajilta. On lupa miettiä, mikä nyt olisi järkevää. Tärkeää on miettiä, miksi mitäkin tahtoo ajatella, koska jos ei tiedä, ne tulevat esille sitten seuraavassa energiakeskuksessa.
Miten tunneristiriidat näkyvät kehossa?
Tyypillisiä jalkojen ongelmia ovat nilkka- ja polvivaivat tai eriasteiset verenkiertohäiriöt. Kaikki ovat onnettomuusalttiita kasvuvaiheissa, kuten murrosikäisenä ja siitä syytetään kömpelyyttä, honteloita raajoja, joita ei hallita. Kasvukivut ovat ihan todellisia, sillä kasvaminen tekee tunnepuolellakin kipeää. Murrosikäisenä esimerkiksi vanhempien keskinäinen taistelu (koska parisuhde muuttuu lasten kasvaessa) saa aikaan suuria tunteita ja väistämättömät elämänmuutokset ilmenevät sitten kompuroidessa, vaikka urheilua harrastaessa.
Aikuisiällä käydessään jäsenkorjaajalla jäykkänä nilkan tai oudosti kipuilevan polven viesti on asiakkaalle usein selvä, kun vihjaisee kipuilun tunnetaustasta. Jossain vaiheessa on telottu nilkka ja sen vaiheen muistot kaikertavat edelleen. Hyvä ohje on kirjoittaa kirje tunteen kohteelle eli vaikkapa isälle, äidille, entiselle kumppanille jne, ja polttaa se. Joskus sen saa tehdä aika monta kertaa, jos jotain ongelmia nousee pintaan eri yhteyksissä kun ylempiäkin kerroksia käy läpi.
Kirjeen taika on siinä, että angstit tulevat tietoon, tulee kohdanneeksi ne kasvukivut. ”Miksi toimit isä niin? Mikset tehnyt näin?” Tai ”äiti, mikset suostunut siihen ja siihen? Mikä oli?” Kohdattu kiukku pääsee purkautumaan, eikä kuitenkaan avata negatiivista energiayhteyttä kohteeseen, kun kirje poltetaan.
Jos on mahdollista, mikäli välit ovat lämpimät ja asioista voidaan keskustella, kannattaa asiat selvittää. Monta kertaa vanhemmat eivät yksinkertaisesti ole tietoisia lastensa prosesseista, koska uivat omissa liemissään niin vahvasti. Yhtäältä lapset suojelevatkin vanhempiaan omilta toilauksiltaan. Toisaalta aikuisetkaan eivät voi lapsilleen kertoa kaikkea, mitä vanhempien välissä on meneillään, joten lasten jo aikuiseksi kasvettua, aikuisten kesken keskustellessa, pystytään puhdistamaan ilmaa tehokkaasti.
Anteeksipyyntö on tärkeä tehtävä, monta kertaa ei edes tiedä aiheuttaneensa pahaa mieltä, eikä tiedä toisen sitä anteeksipyyntöä kaipaavan. Kissan pöydälle nostaminen saattaa tuoda itsellekin tietoon sellaisia asioita, että voi tuntea myötätuntoa ja ymmärtää omaakin vanhemmuutta tai sukulinjojaan paremmin.
Palaan vanhaan tekniikkaan kirjoittaa kirje ja polttaa se. Kirje siirtää energian paperiin kehosta ja paperin poltto hävittää energiaa. Varsinkaan negatiivista energiaa ei ole syytä siirtää ihmiseltä toiselle, jolloin vihan purkaminen kirje kirjoittamalla on hyvä tapa vapautua negatiivisten tunteiden kehästä. Joskus kehä voi olla niin vahva, että muistuttaa pakkomiellettä tai vainoharhaa. Erityisesti näissä tapauksissa kirjeen kirjoittaminen tehoaa mainiosti, koska tunne ei useinkaan häviä, jos sille ei saa tehdä jotain konkreettista.
Kirjeen kirjoitus ja polttaminen auttavat silloinkin, jos kohde on vainaja tai joku, jonka lähelle ei ole pienintäkään aikomusta enää koskaan mennä. Negatiivisuuden, pelon ja kiukun puhdistaminen energioista on tärkeää, se vaikuttaa kaikkiin muihinkin kerroksiin. Se vaikuttaa myös omien lasten oppiläksyihin ja puhdistaa vanhempien, sisarusten ja jopa esiisien energiakenttiä. Tärkein asia tässä prosessissa on antaa anteeksi. Kunniaa rakentaessa on tärkeää tietää, mille perustalle rakentaa ja jos vanhempien toimintojen syyt ovat epäselviä, sillä voi olla häpeää aiheuttava vaikutus.
Mitä merkitystä kunnialla on?
Kivut ilmaantuvat usein sellaisissa tilanteissa, kun joudutaan miettimään omaa arvomaailmaa, kuten vaikka lasten tahtovaiheissa, kasvatushaasteissa ja muissa vastoinkäymisissä – esimerkiksi työttömyysuhan alla. Tulee ankaraksi velvoitteeksi pohtia, mitä tehdä, jos jääkin työttömäksi? Häpäiseekö koko suvun? Entäs, jos sukulainen ajelee humalassa, tai jos sisarukset ajautuvat konkurssiin?
Suomalaiselle kunnia on todella tärkeä. Pitää pärjätä omillaan, olla riippumaton taloudellisesti ja varsinkin miehellä perheen elatus on elämässä eteenpäin ajava voima. Toisaalta monet naisetkin on kasvatettu siihen, että omaa rahaa on oltava ja miehen elätettäväksi joutuminen vaikka pikkulapsivaiheessa voi olla ankara opetus. Yhden sukulaisen vankilaan joutuminen tuntuu leimaavan kaikki. Sitten on olemassa ajattelu roskasakista, jotka ovat lähtökohtaisesti kunniattomia ja joista on olevinaan lupa ajatella negatiivista: ”syyllinen kunnes toisin todistetaan”.
Kunnian käsite tuli tutuksi tehdessäni sairaanhoitajakoulussa opinnäytetyötä ja luin Charpentierin kirjaa Sukupuoliusko. Hämmentävän moni seikka kiinalaisen lääketieteen ajattelumallissa sopii siihenkin, vaikka Charpentierin teos käsitteleekin paljolti helleenifilosofista eurooppalaista ajattelua. Passiivisuus leimaa naiseutta, mutta myös orjan asemassa olevaa. Sellaiset suvut, joissa jonkinasteinen uhriutuminen ja orjan asema ovat energioissa läsnä, tulevat resonoineeksi häpeällistä asemaa silloinkin, kun eivät sitä itse tietoisesti tunnusta ja elä todeksi.
Mikä ero on orjalla ja palvelijalla? Palvelija on aktiivinen, tekee työtä leipänsä eteen ja hänellä on kunniallinen asema yhteisössä. Useissa yhteiskuntarakenteissa on tyypillistä ghettoutuminen tai reservaatteihin ajaminen.
Valloittaja, aktiivinen ja uuden kunniallisuuden määritelmän tuoja, julistautuu ainoaksi totuudeksi ja muut häpäistään. Esimerkiksi Suomessa ristiretkien jälkeen julistettiin suomalainen muinaisusko ja tietäjälaitos pannaan, silti se on hyvin piilossa elänyt ja hyvin voinut. Pohjois- ja Etelä-Amerikoissa kantaväestö ajettiin reservaatteihin ja paimentolaiselämästä tehtiin tuomittavaa, lähinnä siksi ettei pysähtynyt ja instituutioihin nojaava yhteiskuntarakenne ymmärtänyt elämäntavan rationaalisuutta niissä olosuhteissa.
Vastapuolella olivat näennäinen ”villiys” ja ”kurittomuus”, vaikka paimentolaiselämä olikin itse asiassa ekologisesti erittäin kestävä elämäntapa. Eläimet noudattavat sitä luonnostaan ja ihmiset kulkevat aina riistan perässä, luonto saa levätä laiduntamiselta sen aikaa, kun eläinlaumat ovat toisaalla. Toiselta puolen maailmaa juuriltaan revityt orjat pakotettiin ghettoihin ja julistettiin paarialuokaksi, jälleen toisenlainen elämäntapa ja arvomaailma tuomittiin, ihmisyys riistettiin ja sitä vasta vähin erin palautetaan.
Suomessa on ghettoutettu tehokkaasti jokainen ihmisryhmä, joka tunnustaa ”eri väriä”. Ensin itsenäisyystaistelujen ja kapinan jälkeen ”punaiset”, sittemmin karjalaiset siirtolaiset ja romanit, nykyisellään kaikenlaiset maahanmuuttajat. Moni ihan kunniallinen talollinenkin on ollut pinteessä, mikäli on joutunut esimerkiksi alaikäisyyttään laillisten huoltajien orjuuttamiksi. Eräs potilastarina oli lohduton, kun iäkäs ja jo sekavakin pappa purki yösydännä tuntojaan. ”Olo oli kuin orvolla pirulla vieraassa helvetissä. Opin kahden vanhana paikkaamaan housuni kun ei sitä kukaan muukaan tehnyt.”
Mitä merkitystä juuriensa tietämisellä on?
Suomalaiset tekevät ahkerasti sukututkimusta, eikä suotta. Sukupuusta on hyötyä, kun haetaan ymmärrystä siihen, miksi sukupolvikierteet ”isältä pojalle” ja ”äidiltä tyttärelle” ovat pahasti pielessä, tai miksi juuri meillä menee niin hyvin.
Monenlaiset käytösmallit vaikkapa alkoholismiin, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tai positiivisissa ketjuissaan vaikeuksien voittamiseen tai menestystarinoiden luomisiin kulkevat energeettisissä ketjuissa malleina siitä, että ”Joku muukin on... miksen minäkin”.
Kun negatiivisen sukupolvikierteen näkee, se on mahdollista katkaista toistamalla toisin. Esimerkiksi ymmärtää, että ”Saatan muuten tuhlata siksi, että olen oppinut tällä tavalla käyttäytymään, koska aiemmin tuhlaamalla on haluttu pitää yllä todellisuutta parempia kulisseja. Minun ei tarvitse enää tehdä niin.” Tai saattaa ymmärtää, että ”Työnarkomania on keino paeta kotielämää, kun siellä on ahdistavaa olla. Voin rakentaa kotitodellisuuteni sellaiseksi, että viihdyn siellä. Jos en viihdy puolisoni kanssa, eroan, eikä minun tarvitse enää paeta töihin tuskaani.”
Edelleen on mahdollista rakentaa samalle pohjalle, kuin menestynyt sukulainen: ”Mitähän se Eikka oikein teki että sai firmansa niin hyvin pystyyn.. Otanpa selvää. Jos hän onnistui, miksen minäkin.” Joskus sairastamalla podetaan näitä uhriutumisen ja orjautumisen kierteitä. Menneinä vuosisatoina elämä on ollut täyttä selviytymistaistelua päivästä toiseen.
Vielä sotien jälkeen pula-aikana Suomessa on leivänkyrsän eteen saanut ahertaa kellon ympäri tosissaan, aivan toisella tasolla kuin tänä päivänä. Kaupassa ei kerta kaikkiaan ollut mitään – kaikki piti itse tehdä, viljellä ja kasvattaa, vaatteet sekä kalusteetkin tehtiin itse. Elettiin omavarais- ja vaihdantatalouksissa hyvin pitkälti. Teollisuutta vasta rakennettiin, jotta saataisiin sotakorvaukset maksettua.
Vielä sata vuotta sitten, 1900-luvun alussa, menehdyttiin lapsivuoteisiin, nälkään ja kulkutauteihin. Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat tykinruokana ja nälän uuvuttamia, vähintään puoliorpous oli tavallista. Häpeä nälästä tai kehnoista vaatteista sekä puutteellisesta varustelusta koulussa saattaa olla vieläkin suvun tarinoissa läsnä.
Joku saattaa kantaa juurissaan häpeää inkerinsuomalaisista sukujuuristaan tai sairastaa, kun huutolaisena myyty isoisä ei ole saanut nöyryytyksiään koskaan purettua: ne olivat sen ajan todellisuutta, ei ollut valittamista vallitsevissa olosuhteissa. Isoisä ei ole välttämättä edes kokemuksistaan puhunut, mutta ne kokemukset kulkevat geeneissä ja vuorovaikutuksessa kemiallisilla ja magneettisilla tasoilla.
Miten häpeää voi purkaa?
Kehossa häpeä on tallentunut solunsisäiseen ”vesimuistiin”.
Veden muistin voi purkaa esimerkiksi ruokavaliota muuttamalla, vaihtamalla kuuntelemansa musiikin laatua sekä kirjeitä polttamalla. Veden muistia ovat tutkineet japanilaiset tutkijat eikä ole ihme, että vesimuistilla on ihmisen terveyteen suuri vaikutus: jopa 85% ihmisestä on vettä ja ihminen saa alkunsa solusta – jonka sisällä on vettä. DNA-rihmastomme lilluu – vedessä. Ihminen kasvaa kohdussa – vedessä.
Suuret ikäluokat ovat kärsineet puhumattomista isistä, alkoholismista, perheväkivallasta ja purkamattomasta ryssävihasta. Suomalaiset ovat tehneet suuren työn hävittäessään kansanperinteestä 1700-luvun iso- ja pikkuvihoista kertovat karmaisevat tarinat. Sotien jälkeen pistettiin suu viivaksi ja minunkaan sukupolveni ei tiedä ns. vanhan liiton kaunoista tuon taivaallista.
Saan hyvillä mielin seurustella venäläisten työtovereideni kanssa ja oppia heidän kulttuuristaan vailla suunnatonta angstia kokonaista kansakuntaa kohtaan. Suuret ikäluokat ovat tehneet työtä isiensä mallin mukaisesti ja esimerkiksi työnarkomania voikin olla vain opittu malli. Koska sukulinjassa isillä ei ole ollut aikaa perheelle, ei ole ollut miehen mallia, kuinka olla perheellä yhdessä. Pyykin, lapsivuoteen, ruoanlaiton, tiskin ja karjanhoidon uuvuttamat äidit ovat purkaneet väsymyksensä lapsiinsa, kasvatus on ollut ankaraa.
Kaiken kaunan voi kuitenkin kääntää kunniakseen, jos osaa hävittää uhriutumisen. On työtä keksiä missä se piilee ja mikä sitä pitää yllä. On tehtävä ero siihen, mikä on tämän päivän olosuhde, purkaa omassa sukulinjassa kulkevan viha ja kauna, armahtaa ensin itseään ja sitten niitä, jotka ovat väärin tehneet. Mitä voimme satojen vuosien takaisille vääryyksille? Emme mitään. Mitä se pyhittää, että siihen kärsimykseen samaistuu sukupolvi toisensa jälkeen? Ei mitään.
Tällä hetkellä asiat ovat hyvin, ja siitä on lupa nauttia. Kärsimykseen sitoutuminen ja esiäitien suruissa vellominen on haavakieleen sitoutumista, joka vie jatkuvasti energiaa, eikä pysty olemaan tässä hetkessä. Energiavuodot pitää jollain keinolla tukkia.
Suomalaisessa historiassa ei ole koskaan ollut yhtä pitkää rauhan jaksoa ja nyt näyttää siltä, että se jatkuu edelleen. Meillä on puhdasta vettä, toisin kuin vaikka Afrikassa. Meillä on tällä ruokaa, toisin kuin monin paikoin muualla maailmassa. Meillä on täällä toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, sosiaalihuolto ja mahdollisuudet rakentaa elämää – toisin kuin monissa muissa maissa. Voi olla häpeällistä olla työtön, mutta sille asialle saattaa olla mahdollista tehdä jotakin. Hyvin harva joutuu näkemään todellista nälkää ja moniin ongelmiin saa apua, jos sitä osaa, kehtaa ja uskaltaa hakea.
Mitä väliä tunnetyöskentelyllä on?
On tärkeää tietää, mikä itseä hävettää ja mikä sitä kunniaa rakentaa. Kahden suvun ristiriitojen välillä tasapainoilun rinnalla täytyy miettiä sitä, miten näkee oman asemansa sukulinjassa. Jokainen lapsi syntyy sukunsa pelastajaksi. Lapset oireilevat sekä sairastelevat usein vanhempiensa välisiä ristiriitoja, olivat ne näkyviä tai näkymättömiä.
Vanhemmat ajautuvat arvoristiriitoihin kasvatusasioissa ja myötähäpeä sekä epäkunnioitus puolisoa kohtaan heijastuu lapsiin – onhan lapsi puolet myös toista vanhempaansa, ihan kuten itse on puolet ja puolet omia vanhempiaan. Oli parisuhteen tila mikä tahansa, tie asemasodista ulos kulkee lasten hyvinvointia rakentamalla. Se, joka osaa kunnioittaa itseään, osaa kunnioittaa myös puolisoaan riippumatta siitä, onko asioista eri mieltä vai ei.
Kunnioitus on tahtotila. Mikäli kokee myötähäpeää puolisonsa vuoksi, häpäisee itseään, ja joko se häpeän aihe on syytä yhdessä purkaa tai sitten lähteä eri teille. On helpompaa joskus kunnioittaa toista, kun ei tarvitse sitoutua toisen ajatteluun tai sukulinjojen periaatteisiin. Ottamalla puolison, ottaa myös suvun ja sen energiat. Siksi ei ole ihan vähäpätöistä, millaiseen maailmaan ja millaisiin energioihin itsensä sitouttaa.
Lapset ovat usein ”karmista velkaa”, eli edellisissä elämissä ollaan riistetty toiselta henki ja uutta elämää yhdessä synnyttämällä sitten puretaan se velka. Siksi parisuhde saattaa raueta kuin taikaiskusta, kun ”velka” on maksettu eli ne yhteiset lapset ovat syntyneet. Lapset valitsevat perheen ja suvun, johon syntyvät, koska suvun ongelmat ovat sielun sopimukseen kuuluvia oppiläksyjä, joita opiskellaan tieten tahtoen.
Suurin läksy on oppia ehdoitta rakastamaan itseään. Suvulta opitaan ne ajattelumallit, ne häpeän ja kunnian ristiriidat, jotka sitten ylemmissä energiakeskuksissa opitaan kerros kerrokselta syvemmissä ja laajemmissa mittasuhteissa.
Kaikki palaa lopulta juureen. Se dialogi, jota toisten kanssa käydään, peilautuu aina suvun kesken käytyyn dialogiin, kasvatukseen ja saatuihin oppeihin onnistumisesta tai nöyryytyksestä. Kun oikein pirusti suututtaa, ahdistaa ja tekee mieli huutaa lapsille tai puolisolle voi pysäyttää tilanteen ja miettiä, kuka on siellä ajatusketjun toisessa päässä. Minkä tai kenen vuoksi nyt ahdistaa?
Omakohtainen kokemukseni aamukiireessä on toistuvasti saada itsensä kiinni siitä, että ”kohta myöhästyn töistä”. Kuka siitä syyttää? Mikä horjuttaa? Se tietty työkaveri, joka kyttää kellon alla? Tai sitten syyllistytään kivan työkaverin puolesta siitä, että hänen pitäisi ehtiä bussiin ja nukkumaan. Yhtä kaikki, vika ei ole lasten. Jos myöhästyy, sitten myöhästyy, elämä on. Lapset eivät ole asiain tilaan syyllisiä eivätkä voi asiaan paljonkaan vaikuttaa, joten heille huutaminen ja omankin tunnelman pilaaminen on turhanaikaista.
Monta kertaa tilanteen pysäyttäminen, asian puntaroiminen sen kymmenen sekuntia, rauhoittaa lapset tai vaativat työkaverit. Viestinnästä 85% on kaikkea muuta, kuin verbaalista. Käytössä on sitä kemiaa ja hormoneja, elekieltäkin. Oma rauhoittuminen viestittää muillekin, ettei ole hätää eikä kenenkään tarvitse yrittää saada sinua ”toisille aalloille” ja yhtäkkiä käsillä olevat toimet sujuvatkin paremmin. Kun mestariopetuksen tilanteessa oivaltaa, kyseisen laatuiset opetukset häviävät. Jos opetus jatkuu, jokin pointti on vielä hukassa.
Pitääkö kääntää toinen poski?
Tärkeässä asemassa koko elämässä on itsensä ja läheistensä hyvällä tuulella pitäminen – muttei millä tahansa hinnalla. Omasta kunniasta ei voi joustaa. On asioita, jotka ovat jakamattomia. Jokaisella on muutama periaate, joiden ylittämisellä on seuraamuksensa – luottamuksen ja kunnioituksen menetys. Pitää tietää ne omat jakamattomat pisteensä, kunniansa lähde. Kun itse tietää sen tahtonsa, ne omat horjumattomuuden pisteensä, muutkin ne yhtäkkiä tunnustavat.
Niin kauan, kun ei itse tiedä mitä tahtoo, opetetaan juuri sitä mitä EI tahdo käänteisellä periaatteella. Usein ajatellaan, että kunnioitus pitää ansaita. Asia on kuitenkin niin, että kunnioitusta joko on tai ei ole. Kunnioitusta ei ulkopuolelta itselleen saa ennen kuin tietää, mikä on vialla ja tekee työtä saavuttaakseen itsekunnioituksensa. Itsekunnioituksen löytyminen muuttaa sähköistä viestintää. Sitten, kun on itse ansainnut itseltään kunniansa, muut alkavat suhtautua toisin. Saattaa silti olla, että kunnioitusta ei tipu niiltä tahoilta, joilta sitä toivoi.
Jos joku on päättänyt pitää toista alhaisena, on kaksi tietä: väistyä tai pakottaa toinen väistymään. Määrätyssä mielessä eletään kuin sudet laumoissaan edelleen. Ihmiset ovat kuin radioita. Jos jotakin häpeää, se vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin. Ja jos itse kunnioittaa itseään, saa sitä viestiä myös muilta.
Sakraalichakrassa käsitellään edellisen luvun kunniakäsityksiä valikoitujen sosiaalisten kontaktien kautta. Pitää tietää, mikä on itselle pyhää. Tässä korostuu sisäinen radio. Mitä soittolistaa ikinä päässään pyörittää, sen tilaa ulkoisiksi keskustelujen aiheiksi. Jos kahvipöydässä unohtuu ajattelemaan ”voi kauheeta kun jalassa on reikäiset kalsarit”, ihan takuulla vartin sisällä joku nostaa päivän aiheeksi alusvaatesesongin kuumimmat tuotteet. Jos ajattelee kiellettyä rakkautta, joku erehtyy puhumaan juuri siitä.