Toimittaja: Hannele Wilén
Taittaja: Katriina Reijonen
Kannen kuva ja sivu 10: Kimmo Rauatmaa
Sivun 48 piirros: Katariina Leino
Taideteokset sivuilla 5, 8 ja 55: Nita
Muut valokuvat: Merja Kivimäen kotialbumi
© 2017 Kivimäki, Merja
Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa
ISBN: 978-951-568-808-8
Perhonen kertoo rakkaudesta, joka ei kuole koskaan.
Tämä kirja on omistettu tyttärelleni Nitalle.
15.9.1987—13.6.2008
Elämänlankasi oli niin ohut ja haavoittuva.
Kiitokset, että sain olla äitisi.
Olen ikävöinyt sinua valtavasti.
Eläessäsi opetit minulle monia asioita. Vuosiimme mahtui paljon yhteistä tekemistä. Sinusta oli niin paljon apua kaikissa tilan töissä ja pikkuveljiesi hoitajana. Kaipaan sinun reipasta otettasi ja tapaasi tarttua hommaan kuin hommaan. Olisin niin monesti tarvinnut apuasi ja iloista seuraasi!
Elämä ei aina ollut pelkkää iloa. Kohtasimme yhdessä murheita ja vastoinkäymisiä. Viimeisen kerran tapasin sinut kaksi viikkoa ennen kuolemaasi. Nähdessäni sinut mietin: "Ihanaa, kun sinulla tuntuu nyt olevan kaikki kunnossa." Olit niin täynnä elämäniloa. Sinulla oli suunnitelmia tulevalle kesälle ja elämällesi.
Sujautit minulle viimeisen piirustuksesi välittömään tapaasi ja totesit: "Piirsin tämän. Äiti, huolitko?" Vastausta odottamatta heitit sen saman tien huolettomasti autoni takaikkunalle.
Kuolemasi jälkeisenä kesänä kehystin siitä taulun. Se on minulle hyvin rakas.
Samalla seinällä on ripustettuna toinenkin taulusi, jota katsoessani minua aina hymyilyttää. Muistan 9-vuotiaan pikku Nitan, joka intoa puhkuen halusi viedä teoksensa työväenopiston näyttelyyn. Mielestäni taulun hevonen muistutti lähinnä intiaanien toteemipaalua. Vaatimuksestasi taulu kuitenkin kehystettiin ja vietiin näyttelyyn.
Ikäväni on pohjaton. Sinua ajatellessani kyyneleet nousevat edelleen silmiini. Yhdeksän vuodenkin jälkeen poismenosi tuntuu todella raskaalta. Perhosen kirjoittaminen ja Kainuun luonto ovat kuitenkin auttaneet minua selviytymään.
Kirjan valmistuttua minusta tuntuu, että minun on aika kääntää elämässäni uusi sivu. En silti unohda Sinua, Rakas Lapseni.
Perhonen on ollut osa surutyötäni. Se työ on ollut raskasta. Näin ei voi jatkaa loputtomiin. Kiitän kaikkia, jotka olette myötäeläneet kohdatessani suuren surun. Perhonen ei olisi milloinkaan saanut ilmaa siipiensä alle ilman Hannelen, Katriinan ja Loimaan teatterin apua.
Loimaan teatterin väelle kuuluu myös suuri kiitos siitä, että olette olemassa. Nitan veljet ovat löytäneet sieltä hyvän harrastuksen sekä ihmisiä, jotka aidosti välittävät nuorista ja antavat heille kanavan toteuttaa itseään. Elämäni "sirkusta" eteenpäin viedessäni olen tiennyt, mitä pojat touhuavat. Pojat ovat olleet teatterin "hellässä huomassa", ja olen aina tiennyt, että heillä ei ole siellä mitään hätää.
Olen saanut vuosien varrella paljon lohtua kuunnellessani Nitan lempibiisejä. Haluan jakaa kanssasi osuvimpia kohtia sanoituksista. Voit halutessasi pysähtyä ja kuunnella kappaleen.
"Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?
Sydämeeni jäänyt sun nimesi.
Näiden tähtien alla,
sua odottamalla..."
Sanat: Jussi Kyykkänen
Uniklubi / Näiden tähtien alla
On heinäkuun 13. päivä 2008. Istun autotallin rappusilla ja ajattelen. Ajatukseni karkaavat menneisyyteen...