© 2018 Seppänen, Markku
Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa
ISBN: 978-952-80-1297-9
Isäni Aarne Seppänen (1912-2011) oli kiinnostunut sukututkimuksesta, jota harrasti 40-luvulta lähtien. Ilman nykyaikaisen tekniikan apuakin järjestelmällisesti hän kokosi mappeja sukumme henkilöistä. Täyttäessään 75 vuotta hän sai ensimmäisen tietokoneensa, jolle alkoi tallentaa materiaalia. Vuoden kuluttua oli näppäimistö kulunut niin ettei kirjaimet olleet enää tunnistettavissa. Internettiin hän liittyi 95-vuotiaana kun aika alkoi käydä pitkäksi Elmi vaimon kuoultua.
Viimeisimmät merkinnät sukutietokantoihin hän teki 98-vuotiaana. Paperista materiaalia on yli 30 paksua mapillista.
Äijää jonkin verran kiinnosti sukukirjan kokoaminen, mutta valitteli, että tekstipuolella oli puutteita. Hän sen sijaan alkoi kirjoitella muistelmapätkiä nuoruudestaan ja Pamppalasta sekä sodista, joita tukevat alkuperäiset päiväkirjat.
Kivennavan kylistä Pamppalaa lukuunottamatta on kyläkirjat. Totesin melko pian, ettei materiaalia kyläkirjaa ajatelleen ole juuri lainkaan, varsinkaan sellaista, mitä ei jo olisi julkaistu. Rantakylän ja Pamppalan tiivis yhteiselo olisi aikanaan ehdottomasti pitänyt painattaa samoihin kansiin.
Luovuin siten kyläkirja-ajatuksesta ja päätin julkistaa äijän omaa materiaalia jakaen sen paperiseen tekstiosaan ja sähköiseen osaan, jossa on sekä tekstit että mahdollisesti useampia sukuja käsitteleviä osia.
Äijän materiaalin lisäksi olen liittänyt joitain sanomalehdistöstä löytämiäni artikkeleita, jotka kuvaavat hauskasti(?) 1800 luvun elämää Pamppalassa sekä muistokirjoituksen, josta käy ilmi keskeinen Äijän henkilöhistoria.
Kiitokset kaikille, jotka ne ovat ansainneet, erityisesti kannustuksesta.
Kuopiossa 20.06.2018
Markku Seppänen
Tutkiessani Pamppalassa asunutta Seppäsen sukua, kerääntyi minulle kylästä ja sen asukkaista niin paljon materiaalia, että tein niistä yhteenvedon. Lähinnä keskityin kylän talojen ja niiden haltijoiden selvittelyyn.
Selailemalla henki-, rippi-, maa- ja isojakokirjoja sain talojen isännät ja emännät järjestykseen ajalta 1723- 1939. Sen sijaan olen sivuuttanut muut perheenjäsenet, koska tarkoituksenani ei ole ollut tehdä sukuselvitystä kylän asukkaista.
Joidenkin sukujen kohdalla olen kuitenkin selvittänyt miten ja mistä ne ovat Pamppalaan tulleet. Isäntien ja emäntien kohdalle olen merkinnyt heidän syntymä- ja kuolinvuotensa.
Kylän itsellisen väestön selvittelyn olen jättänyt pois lukuunottamatta 1920 - 30 lukua. Tilojen numerointia ja nimiä olen käyttänyt vuodesta 1723 lähtien. Tämä siitä syystä, että lukija, joka mahdollisesti ei tunne kylää, pysyisi paremmin "kärryillä".
Hämeenlinnassa 1990.
Aarne Seppänen
Kuinka vanhaa Pamppalan asutus on, siitä ei ole varmaa tietoa samoin kuin siitäkään ketä siellä on asunut. Kuinka laaja kyläalue on ollut, on myöskin epäselvä. Ester Kähönen teoksessaan Vanha Äyräpää mainitsee, että 1500 luvulla Pamppalassa olisi ollut 20 taloa ja sen sijaan Rantakylässä 3 ja Kukonmäellä 2 taloa. Mielestäni tämä osoittaa, että rajat kylien välillä eivät olleet kovinkaan tarkat. V 1611 voudin tilien mukaan Pamppalassa oli 4 sellaista taloa, jotka pystyivät maksamaan veronsa, mutta autiotiloja oli 7. 1620 vastaavat luvut olivat 4 ja 9. Autiotilojen määritteleminen on vaikea, koska käsite autiotila on epämääräinen. Silloisen käsityksen mukaan autius ei aina merkinnyt asumatonta taloa, vaan joukossa oli sellaisia, jotka eivät joko kokonaan tai osittain kyenneet maksamaan maaveroa. Normaalisti ensimmäisinä autiovuosina tila oli vain veronmaksukyvytön. Yleensä koko 1600 luvulla veronmaksukykyisiä taloja oli vain muutamia.Sitäpaitsi kylän rajat näkyvät olevan määritelty "noin". Kyseessä oleva kirjuri ei todennäköisesti ole ollut selvillä kylien rajoista. Tähän viittaa se, että 1635 verokirjassa ei Pamppalaa mainita ollenkaan, vaan sen asukkaat löytyvät Rantakylästä, samoin on myöskin 1657. Henkikirjoihin on merkitty vain veronmaksukykyiset perheet. Itselliset on jätetty niistä pois, joten kylän asukasmäärää ei voida laskea.
1640 luvulla on Pamppalaan muuttanut Paavo Turpiainen. Hänen poikansa Esko Turpiainen yhdessä Suni Sopasen kanssa asuu 1/3 manttaalin suuruista kruununtilaa, mutta myöhemmin luopuvat siitä. Tilan ottaa nyt haltuunsa Jaakko Juhonpoika Patrikki. Hän kuitenkin katoaa isovihan aikana ja talo jää autioksi.
Karjan pidosta on jonkin verran tietoja 1600 luvun alkupuolelta. Silloin näet kannettiin ns. karjaveroa ja näistä karjaveroluetteloista käy selville tarkka karjamäärä. Sen mukaan Pamppalassa oli v. l623 karjaa seuraavasti:
Lauri Patrikilla 2 hevosta, 1 lehmä, 1 hieho, 2 karitsaa,1 sika ja 1 porsas. Kylvöala oli 5 panninalaa.
Lauri Tukialla 1 tamma, 3 lehmää, 1 hieho, 1 lammas,1 karitsa. 1 sika ja 1 porsas. Kylvöala 2 1/2 panninalaa.
Niilo Tukialla 1 hevonen, 1 lehmä, 1 hieho ja kylvöala 2 1/2 panninalaa.
Olipa Esko Tukiallakin, vaikka elikin loisena, 3 lehmää ja 1 lammas.
Vilppu Rätöllä taas oli 2 hevosta, 4 lehmää, 2 hiehoa, 7 lammasta, 1 sika ja 1 porsas sekä kylvöala 4 panninalaa.
Vuonna 1638 oli karjamäärä jo kovasti muuttunut:
Pärtty Sudella oli 1 hevonen, 2 lehmää, 1 hieho, 3 lammasta, 2 karitsaa ja 1 sika.
Paavo Pietarinpojalla 1 lehmä, 1 hieho ja 2 lammasta.
Erkki Tukialla 2 lehmää, 1 hieho ja 2 lammasta.
Niilo Tukialla vain 1 lehmä.
Matti Patrikilla 1 lehmä, 2 lammasta ja 1 karitsa, sekä
Sipi Tukialla 1 hevonen, 1 lehmä, 1 hieho ja 2 lammasta.
eli yhteensä koko kylässä 3 hevosta, 7 lehmää, 4 hiehoa, 11 lammasta, 3 karitsaa ja 1 sika. Karjamäärä näyttää olevan kovasti riippuvainen vuoden tulosta ja rauhallisista oloista.
Pamppalan läpi kulki ns. vanha Venäjän tie. Tästä johtuen kauttakulkua oli milloin enemmän milloin vähemmän. Kylä oli tärkeä välietappi matkalaisille. Soihan jo keskiajalta peräisin oleva kyyditysjärjestelmä kruunun asioissa kulkeville vapaan kyydin ja tätä noudatettiin myös 1600 luvun alkupuolella. Tämä järjestelmä rasitti talonpoikia ja siksi ryhdyttiin suunnittelemaan uutta kestikievarijärjestelmää, joka vapauttaisi talonpojat vapaakyytiläisten mielivallasta. 1630 luvulla yritettiin saada vapaaehtoisuuden tietä symtymään kestikievareita määrättyjen välimatkojen päähän.
Kievarien isännät saivat eräitä oikeuksia. He saivat pitää 6 renkiä sotaväenoton ulkopuolella, heidän hyväkseen kiellettiin oluen myynti peninkulman säteellä kestikievarista. 1649 annettiin kievariasetus, jonka mukaan majatalosta matkustaja voi saada maksua vastaan kyydin, yösijan ja ruokaa.
Kievarirakennuksen kustansi kihlakunta, mutta kunnossa pito kuului isännälle.
Tämä puolestaan sai eräitä etuja. Hän ja neljä renkiä vapautettin sotaväenotoista, hänellä oli yksinoikeus myydä olutta ja viinaa valtatien varsilla ja hän sai korvauksetta käyttää kruunun maita hevostensa ruokkimiseen. Vain rikkaimmilla isännillä oli mahdollisuus olla kievarin isäntänä, sillä 1664 annetun ohjeen mukaan hänen oli ruokittava ainakin 8 hevosta ja jos useampia tarvittiin, tuli silloin naapurien auttaa häntä. Näin luotiin ns. hollijärjestelmä.
Pamppalan kievaria piti 1605 Kivennavan nimismiehenä toiminut Olli Iivonen Rantakylästä (nimismiehen velvollisuuksiin kuului majoituksen ja kyydin anto matkalaisille). Myöhemmin kievari oli Rantakylässä Niilo Iivosella, jos hän talvella kulki Vuotjärven yli kulkevaa talvitietä, mutta kesäaikana kievarina oli kruununtilallisen Pärttyli Suden talo Pamppalassa valtamaantien varressa. Pärttyli Suden poika Yrjö kohteli matkamiehiä hyvin töykeästi ja silloin kievari siirrettiin väliaikaisesti Vääräänmäkeen. Pian se kuitenkin palautettiin takaisin Pamppalaan. Suden talo oli kovasti köyhtynyt eikä pystynyt enää kievaria pitämään. Kievariksi tuli nyt Patrikin talo. Vuosisadan lopulla 1687 lähtien kievarin pitäjänä oli Reko Seppänen, ainakin 1707 asti.
Kustaa Vaasa oli 1500 luvulla sotilaita saadakseen säätänyt, että mies, joka palvelee ratsain, saa 30 Ruotsin markkaa, 6 kyynärää verkaa, vapauden linnanleiristä sekä hevosen ruoan pitkin vuotta. Jos asianomainen omistaa talon hän saa vastaavasti hyvityksensä verovähennyksenä. Tällä tavoin koetettiin hankkia ns talonpoikaisratsuväkeä. 1590 luvulla käydyissä sodissa olivat kunnostautuneet mm pamppalalaiset Paavo Susi ja Martti Laurinpoika. He olivat kuuluneet ns. Tepposen joukkoihin. Palkkioksi olivat saaneet v. 1594 edellämainittuja verovapauksia. Suden suku oli ratsumies suku. Pärttyli Susi, jolla oli Pamppalassa kokoveron talo, suoritti ratsupalvelusta niin kauan kuin jaksoi. Ratsumiehinä palvelivat myös saman suvun miehet: Heikki 1639-50, Hannu 1644, Reko 1645, Yrjö 1644 ja Matti 1659-69. Liekö sotaväsymys vaivannut vai joku muu syy, koska Pertti Susi palkkasi 1660 sotamieheksi Svenin. Muitakin ratsumiehiä löytyi. Sellaisena esiintyy 1626 Vilppu Rättö, joka yhdessä veljensä Riston kanssa asui Pamppalassa 1623 -36. Vuosisadan lopulla ratsumiehinä esiintyvät Lauri Patrikki ja rakuunana Jaakko Juhonpoika ja Elias Juhonpoika Patrikki.
Suuri tyytymättömyys, joka maassa vallitsi jalkaväen rekrytoimista vastaan, johti siihen, että siirryttiin tilaluvun mukaan tapahtuvaan väenottoon, jolloin talot ryhmiteltiin ruoduiksi. Kukin ruotu palkkasi sotilaan. Rauhan aikana hän asui ruodun hankkimassa torpassa, johon kuului 1/2 tynnyrinalaa viljelysmaata, kaalimaa, sekä niittyä. Näin olisi pitänyt olla, mutta Pamppalan kohdalla tämä ei ehtinyt lopullisesti toteutua. Ruotu maksoi sotamiehelle vuosipalkkaa ja huolehti hänen elatuksestansa ja vaatetuksestansa. Hänen kuoltuaan ruodun tuli 3 kuukauden kuluessa, sotatilan vallitessa viimeistään seuraavan vuoden maaliskuun loppuum mennessä, hankkia uusi mies tilalle. Suuren Pohjansodan alettua ja sotamiehen kaaduttua uuden palkkaaminen kävi entistä vaikeammaksi.
Pamppalan ruoduista tiedetään ainakin seuraavaa:
Pamppalassa joutuivat Sakari Lindberg ja Paavo Susi yhdessä varustamaan ratsumiehen Kohlesin komppaniaan, sellaiseksi löytyi Hannu Martinpoika, joka lienee ollut korpraali.
Lauri ja Heikki Patrikki taas palkkasivat kopraalin Viipurin rykmenttiin.
Reko Seppänen yhdessä Uudenkirkon Peippolasta olevan Heikki Iivosen ja Kirkkojärveltä olevan Tuomas Kirjavaisen kanssa maksoivat katselmuskirjurin palkan. Edellämainitut kuuluivat aikoinaan Lillen lampuoteihin ja suorittivat töitä Lillen tilalla Rantakylässä. Näistä ainakin Heikki Iivonen asui Lillen tilalla.
Reko Seppänen, Esko Hiiri, Sipi Tukia yhdessä neljän muun talon kanssa huolehtivat korpraalin palkkaamisesta.
Jaakko Patrikki ja Paavo Pietarinpoika vuorostaan huolehtivat rakuunan palkkauksesta sekä varustivat hevosen Grotenfeltin komppaniaaan.
Pamppalan kylä sijaitsi entisen Kivennavan pitäjän luoteiskulmassa Muolaan pitäjän rajalla. Sen läpi kulki Viipurin - Pietarin välinen maantie. Kylä sijaitsi korkealla mäellä (108 m merenpinnan yläpuolella), mistä aukeni luoteeseen ja siitä kaartaen koilliseen laaja näköala. Kesäisenä iltana auringon laskiessa sen viime säteet kimaltelivat luoteessa näkyvän Muolajärven pinnasta. Siitä itään välkehti Yskjärvi, jonka länsirannalla oli Kyyrölän kreikkalaiskatolinen kirkko, minkä kellojen ääni kuului Pamppalaan asti. Olipa kellojen säveliin sepitetty sanatkin:
" Lingin längin liinavoita, potattii ja poslamaslaa, pium, paum, poum".
Kylästä suoraan pohjoiseen, alhaalla laaksossa, noin parin kilometrin päässä oli Vuotjärvi, jonka vedenpinta oli 21 m merenpinnan yläpuolella. Kauempana samassa suunnassa oli Muolaan Kirkkojärvi ja sen länsirannalla Muolaan kirkko. Siitä itään, meistä katsoen pohjoiskoilliseen oli Punnusjärvi ja sen takaa kaukaa kohosi Pölläkkälän sahojen savu.
Kylän itä- ja eteläpuolella olevat metsät estivät näkyvyyden niihin suuntiin. Länsipuolella maa kohosi. Siellä oli kylän korkein kohta Kolmikanta (118 m), mikä esti vain 4 km:n päässä olevaa Suulajärveä näkymästä.
Kylän pellot olivat pääasiassa hiekkamultamaita, mitkä antoivat ahkeralle viljelijälle kohtuullisen toimeentulon. Halla oli tuntematon, se ei jaksanut nousta korkealle mäelle.
Kylässä oli aikoinaan ollut 5 verotaloa. Näitä oli aikojen kuluessa jaettu pienemmiksi, joten 1939 siellä oli 23 maanviljelystilaa. Kun lisäksi otetaan mäkitupalaiset, oli kylässä asumuksia kaikkiaan 35.
Asukkaat olivat kylässä viihtyneet hyvin. Yli 100 vuotta kylässä asuneita sukuja oli 7. Seppäset, tulleet 1658, Rätöt 1769, Honkaset 1777, Hippeläiset 1780, Lankiset 1787, Pimiät 1815 ja Turpiaiset 1835. Yhdessä nämä muodostivat 1939 13 perhettä.
Venäläiset olivat 1710 vallanneet ja osittain hävittäneet Kannasta. Pamppala oli varmaan autioitunut. Kulkihan sen läpi valtatie, jota pitkin sotajoukot kulkivat suuntaan ja toiseen. Kylän asukkaat olivat paenneet piilopirteilleen ja talot jääneet autioiksi, pellot jääneet kylvämättä ja niityt metsittyneet. Sodan siirryttyä kauemmaksi alkoi väestö palata takaisin ryhtyen viljelemään ketoutuneita peltojaan.
Ruhtinas Aleksander Mensikovin toimesta 1714 - 15 suoritettiin Kannaksella verollepanoa varten luettelointi, jonka tarkoituksena oli selvittää minkä verran sieltä löytyi veronmaksukykyisiä taloja. Kun sitten Uudenkaupungin rauha 1721 tehtiin ja kävi selville, että kannas jää venäläisille, suoritettiin heidän toimestaan 1722-23 verotusta varten ns. Vanhan Suomen väestöluettelointi. Tämän luettelon mukaan Pamppalassa 1723 oli vain 11 henkeä, 7 aikuista ja 4 lasta.
Kylän entisistä asukkaista olivat palanneet vain Pertti Susi vaimonsa Vapun ja 2-vuotiaan poikansa Kallen kanssa, sekä Matti Seppänen vaimonsa Marian ja 3-vuotiaan poikansa Sakarin kanssa.
Uusia asukkaita olivat Yrjö Nikkanen, vaimo Kristiina, tytär Brita ja veljenpoika Mikko, sekä Matti Heikinpoika Luukka. Lisää asukkaita tuli pian. V. 1728 niitä oli jo 7 perhettä, aikuisia 14 henkeä ja 1732 rippikirjan mukaan jo 50 aikuista henkeä. Uusia asukkaita olivat mm. Antti Paajanen (Pajain), itsellisinä Simo Honkanen (Hongain), Matti Kuortti, Risto Mäyrä, sekä silantekijä Risto Kuortti, kaikki perheineen.
v. 1726 asetettiin revisiokomissioni, jonka puheenjohtajaksi tuli Anton von Saltza. Sen tehtäväksi tuli tutkia alueen verotus, sekä ottaa selvää autiotiloista ja niiden asuttamisesta. Perustana pidettiin 1706 maakirjaa. Vaikka Pamppalassa oli asuttu jo viisi sodan jälkeistä vuotta antaa vuoden 1727 revisiomaakirja kylästä lohduttoman kuvan:
Talo n:o 1.
1/3 2/3 1 Kruununvouti Sakari Lindberg, nyt Pärttyli Heikinpoika Susi, kruununtila. Peltoa kaikkiaan viiden tynnyrin verran ruokamultamaata, luonnonniittyä kuuden kuorman ala,lisäksi osa metsittyneenä hyvää metsämaata. Kalastus sisäjärvessä,hyvää laidunmaa, ei myllypaikkaa, humalatarha ränsistynyt.
Voi vastata 1/2 2/3 verosta 1 tila.
Talo n:o 2.
1/4 1/2 1 Heikki Patrikki, nyt Yrjö Mikonpoika Nikkanen, kruununtila. Peltoa kaikkiaan neljän tynnyrin verran ruokamultamaata, luonnonniittyä kolmen kuorman ala, muu metsittyneenä, ei humalatarhaa ja muutoin samanlainen kuin edellä.
Harkitaan voivan maksaa 1/4 2/3 verosta 1 tila.
Talo n:o 3.
1/6 1/3 1 Reko Seppänen, nyt Matti Rekonpoika,sama, perintötila. Peltoa kaikkiaan kahden tynnyrin verran ruokamultamaata, rantaheinäniittyä kolmen kuorman ala, ei humalatarhaa, kaikki muut elämisenehdot samanlaiset kuin kyläkunnalla, metsämaata kuitenkin suhteellinen osuus. Vähennetään 1/24 verosta 1/12 apuveromanttaalista.
Vastaa 1/8 1/4 verosta 1 tila.
Talo n:o 4.
1/3 2/3 1 Reko Simonpoika Seppänen, autio ja hylätty. Peltoa kaikkiaan kahden tynnyrin verran ruokamultamaata, saraniittyä kolmen kuorman ala. Pellot ovat kesantona.
Vähennetään tilusten vähäisyyden takia 5/24 verosta, 5/12 apuveromanttaalista ja merkitään autioksi määrältään 1/8 1/4 verosta 1 tila.
Talo n:o 5.
1/3 2/3 1 Jaakko Patrikki, nyt Matti Heikinpoika Luka, kruununtila. Elämisenehdot ovat samanlaiset kuin molemmilla edellisillä.
Vähennetään 5/24 verosta,5/12 apuveromanttaalista ja vastaa Luka sitten 1/8 1/4 verosta 1 tila.
Näitten lisäksi:
19/24 1 1/12 4 Autio ja veronmaksukyvytön ja poistetaan siten vähentämällä.
Vuosia kestänyt sota sekä vuosina 1719 - 23 melkein yhtämittainen kato olivat rappeuttaneet kylän pellot. Ei siis ihme, että vuoden 1723 väestöluettelon mukaan pamppalalaiset olivat saaneet avustusta. Alusta oli siis aloitettava.
Vuonna 1710, kohta Viipurin valloituksen jälkeen vakuutti kenraali Bruce tsaarin nimissä, että Karjalan asukkaat saavat oikeuden vapaasti hallita tiluksiaan. Mutta olot kuitenkin kehittyivät toiseen suuntaan. Vuonna 1723 Venäjän tsaari lahjoitti Kivennavan Viipurin komendantille Matvei Nejeloville, myöhemmin isännät vaihtuivat. Näin alkoi ns. lahjoitusmaa-aika. Venäjällä alustalaistalonpojat olivat isäntiensä maaorjia, joten lahjoitusmaaherrojen l. donataarien oli vaikea käsittää suomalaisen talonpojan maaomistusta ja henkilökohtaista vapautta. Vuoden 1727 revisionissa pysytettiin maat samanluontoisina kuin ne olivat Ruotsin vallan aikana. Nyt kuitenkin ero kruunun- ja perintötilan välillä häipyi ja jo 1700 luvun puolivälissä yleensä kaikkia pidettiin kruununtiloina.
Ennen pitkää talonpojista tuli vuokraviljelijöitä eli lampuoteja, jotka hoitivat toisen omistamaa taloa vastaten sen viljelyksistä ja veroista sekä suorittivat sovitun vuokran isännälle luonnontuotteina. Näin jatkui elämä Kivennavalla aina vuoteen 1879 saakka, jolloin 1869 valtiopäivillä tehdyn päätöksen mukaan valtio osti lahjoitusmaan ja myi sen jälkeen tilat talonpojille. Tähän lunastukseen perustuen suoritettiin Pamppalassa isojako 1889 - 94, joka vahvistettiin käräjillä 2.4.1895. Omistuskirjansa pamppalalaiset saivat vasta 1902. Lunastusmaksuja he saivat suorittaa vuoteen 1941. Kun sodan jälkeen pamppalalaiset saivat korvauksia, peri valtio niistä saatavinaan entistä lunastusmaksua 10 markkaa.
Tätä tilaa oli 1600 luvulla hallinnut Suden suku.Näin ollen suvun entiselle asuinpaikalle palasi nyt
Pertti Heikinpoika Susi | - 1758 | |
vo | Vappu Yrjöntytär | - 1749 |
Vuoden 1750 paikeilla tila kuitenkin jakautui kahdeksi tilaksi.
Torvela I.
Toista tilaa hoiti
Jaakko Pertinpoika Susi | 1717 - 1781 |
1 vo Margareeta Matintytär Hänninen | 1718 - 1764 |
2 vo Vappu Eerikintytär Skinnari | 1717 - 1788 |
Jaakko Susi oli 1766 avioitunut Ahjärvellä asuneen Matti Torven lesken Vappu Skinnarin kanssa. Tämä toi tullessaan lapsia edellisestä avioliitosta ja koska Jaakko Sudelle ei jäänyt poikaa talon isännäksi, jakautuu tila kahteen osaan.
Torvela 1A.
Toisen osan isännäksi tulee
Matti Matinpoika Torvi | 1746 - 1786 | |
1 vo | Anna Ollintytär Martikainen | 1752 - 1776 |
2 vo | Maria Eerikäinen | 1751 - 1794 |
Matti Matinpoika Torven kuoltua hänen leskensä meni uuteen avioon 1787 ja taloon tuli Rantakylästä
puuska Pietari Pietarinpoika Lankinen | 1760 - 1826 |
1 vo | Maria Eerikäinen | 1751 - 1794 |
2 vo | Aune Juhontytär Nikkanen | 1775 - 1835 |
Matti Torven tyttäret menivät naimisiin muualle, ja näin jäi talo Lankisen suvulle.
Pietari Pietarinpoika Lankinen | 1795 - 1865 | |
1 vo | Helena Eerikintytär Honganen | 1797 - 1826 |
2 vo | Maria Yrjöntytär Nevalainen | 1804 - 1872 |
Pietari Lankisen jälkeen isännäksi tuli hänen poikansa
Tuomas Pietarinpoika Lankinen | 1819 - 1893 | ||
vo | Anna Jaakontytär Kauranen | 1 | 818 – 1888 |
Hän sai isojaossa 1/9 manttalin 61 ha suuruisen tilan R:o 1:2. Tuomaan kuoleman jälkeen jakoivat hänen poikansa talon kolmeen osaan:
Lankila niminen tila R:o 1:10 (talo 6 )
Matti Tuomaanpoika Lankinen | 1846 - 1901 | |
vo | Martta Antintytär Tolvanen | 1848 – 1917 |
mikä siirtyi perintönä hänen pojalleen
Tuomas Matinpoika Lankiselle | 1873 - | |
vo | Anni Hiobintytär Vesterinen | 1876 - |
Tuomas Lankinen toimi poliisina Pamppalassa, mutta joidenkin epäselvyyksien tähden hän menetti virkansa ja joutui luopumaan tilastansa. Sen osti 1924 Pamppalassa asuva poliisi
Juho Matinpoika Hyttinen | 12.01.1890- | |
vo | Julia Aleksanterintytär Varjus | 16.10.1887- |
lapset: Erkki Kauko s. 12.1.1918,Hugo Armas Edvard s. 4.4.1921. .
Seppälä niminen tila R:o 1:11 (K2 33)
Benjam Tuomaanpoika Lankinen | 1860 - 1924 | |
1 vo | Kristiina Eerikintytär Iivonen | 1864 - 1913 |
2 vo | Hetti Anna Antintytär Miettinen | 1882 – 1924 |
Hän 1903 myi tilansa Muolaan Ilolasta tulleelle
Yrjö Joonaanpoika Seppäselle | 1843 - 1913 | |
vo | Katri Adamintytär Joronen | 1848 - 1917 |
Isänsä kuoltua Yrjö Seppäsen pojat myivät 1913 tilan edellä mainitulle Juho Hyttiselle. Talon kaikki rakennukset paloivat kesällä 1916. Hyttinen perheineen asui muutaman vuoden Ylähovin "dvorniekan" asunnossa, kunnes ostettuaan Seppälän tilan muutti sinne.
Riihelä nimiselle R:o 1:23 (talo 4)
Lankilan tilasta erotetulle tontille asettui asumaan Benjam Lankinen. Paikan osti Lankisen kuoleman jälkeen Matti Nikkanen ja asui siinä 1939
Matti Yrjönpoika Nikkanen | s.16.11.1890 | |
vo | Hilma Mikontytär Ruuska | s. 21.5.1889 Muolaa |
lapset:
Toivo s. 10.2.1914, Tauno 9.8.1915, Laina s.15.5.1917, Eino s. 17.8.1920, kaatui 9.8.1941 Hiitolassa. Reino s.31.3.1924, Oiva s. 23.12.1927, Aili s.14.4.1931.
Niittymäki niminen tila R:o 1:7 (talo 14)
Antti Tuomaanpoika Lankinen | 1849 - 1916 | |
vo | Helena Villentytär Karhi | 1856 – 1941 |
Tila sijaitsi Vuotjärven ranta-alueella erillään kylästä.
Antti Lankisen kuoleman jälkeen hänen poikansa myivät 1920
tilan Muolaan Vuotjärveltä tulleelle Vihtori Paloposkelle
ja asui siinä 1939
Vihtori Juho Antinpoika Paloposki s. 12.7.1884 Muolaa | |
vo | Anna Maria Juhontytär Paloposki s.27.4.1886 Muolaa |
lapset:
Tauno Viljam s. 1.1.1910 Muolaa, Arvo Elis s. 24.2.1914 Muolaa, kaatui 13.2.1940 Muolaan Oinaalassa, Reino Johannes s. 16.5.1915 Muolaa, kaatui 10.8.1941 Aunuksen Tuuloksessa. Sylvi Annikki s. 17.2.1918 Muolaa, Rauha Maria 17.9.1920, Gunnar Veikko s. 7.6.1922, Rauni Kalervo s. 27.6.1932.
Torvela 1B
Toisen osan Jaakko Suden tilasta sai
Heikki Matinpoika Torvi | 1748 - 1808 | |
vo | Maria Antintytär Ilonen | 1755 – 1807 |
Heikki Torven kuoltua 1808 hänen perijäkseen jäi hänen poikansa Martti. Tämä sokeana ei pystynyt tilaa pitämään, vaan luopui siitä ja tilaa ryhtyi hoitamaan paikkakunnalle tullut Venäjän armeijan upseeri
Carl Reckert | 1762 - 1854 | |
vo | Maria Akkanen | 1782 – 1859 |
Vuonna 1827 oli hänen hallussaan 1/6 koko tilasta. Hän piti majataloa 1815 1830 luvun alkuun asti,mutta iän karttuessa hän luopui siitä 1835, jääden tilalle torppariksi. Tilalle tuli nyt asukkaaksi
Taavetti Antinpoika Seppänen | 1782 - 1867 | |
vo | Eeva Juhontytär Munne | 1787 – 1855 |
Taavetti Seppäsen kuoltua tila oli hänen poikansa Sakari Seppäsen perikunnalla. Isännäksi tuli nyt Benjam Sakarinpoika Seppänen. Sakari Seppäsen veli Matti jäi edelleen tilalle n:o 3.
Benjam Sakarinpoika Seppänen | 1843 - 1900 | |
vo | Maria Matintytär Lemmetty | 1849 – 1894 |
isojaossa hän sai 11/72 manttalin 77 ha suuruisen tilan R:o 1:5, minkä hänen poikansa Juoseppi ja Mikko jakoivat 1900 siten, että:
Perula nimisellä tilalla R:o 1:27 (talo 5) asui
Juoseppi Benjaminpoika Seppänen | 1871 - 1941 | |
vo | Anni Paavontytär Huuhtanen | 1875 – 1939 |
Lapset
Viljo s. 19.7.1908, jolla vo Aino Elina s. Laukkanen s. 7.10.1910 Räisälä. lapset: Annikki s. 7.10.1932, Maija-Liisa s. 21.6.1934.
Toivola niminen tila R:o 1:29 (K2-34) kuului Mikko Benjaminpoika Seppäselle. Hän muutti Rantakylästä ostamalleen tilalle 1908. Toivolan tilalla ei olut asukkaita.
Torvela 1C
Kolmannen osan entisestä Jaakko Suden tilasta sai Antti Juhonpoika Anttonen, joka oli avioitunut Matti Torven sisaren Marian kanssa. Antti Anttonen kuitenkin kuoli 1793, jolloin taloon tuli puuskaksi Pietari Juhonpoika Pukki.
Antti Juhonpoika Anttonen | 1758 - 1793 | |
vo | Maria Matintytär Torvi | 1760 - 1840 |
puuska | Pietari Juhonpoika Pukki | 1768 – 1828 |
Pietari Pukin kuoltua talon isännäksi tuli hänen poikapuolensa
Antti Antinpoika Anttonen | 1788 - 1831 | |
vo | Riitta Kirjavainen | 1793 – 1839 |
ja tämän kuoleman jälkeen Pietari Pukin vävy
Johan Esanpoika Helppolainen | 1804 - 1859 | |
vo | Sofia Pietarintytär Pukki | 1802 - 1863 |
Johan Helppolaisen jälkeen tilaa piti hänen poikansa Jooseppi, mutta hän luopui talonpidosta muuttaen Rantakylään.
Tilalle muutti Muolaan Taaperniemestä 1870
Matti Martinpoika Nikkanen | 1830 - 1883 |
vo Helena Mikontytär Kauppi | 1835 - 1907 |
Isojaossa Matti Nikkasen perikunta sai 1/9 manttaalin 65 ha suuruisen tilan R:o 1:1, minkä hänen poikansa jakoivat kolmeen osaan:
Yllölä (Jurkkala) nimisen tilan R:o 1:15 (talo 3).
Vanhin poika
Yrjö Matinpoika Nikkanen | 1860 - 1928 | |
vo | Anna Maria Pietarintytär Hippeläinen | 1870 – 1943 |
Tilalla asui 1939
leski Anna Maria s. Hippeläinen s. 2.8.1870. | |
pojat: | Armas s. 11.2.1905, jolla vo Lempi Erika s. Talas s.15.7. 1908 Pietari, muuttivat Viipuriin 1939, Johannes s. 6.3.1912, joka kaatui Viipurin Kärstinälässä 12.3.1940. |
Heikkilä (Hintula) nimisen tilan R:o 1:16 (talo 2)
Toinen poika
Heikki Matinpoika Nikkanen | 1866 - 1933 | |
vo | Johanna Mikontytär Vahlberg | 1874 – 1947 |
Talo oli 1939 perikunnan hallussa ja siinä asuivat
leski Johanna Nikkanen s. Vahlberg s.22.6.1874,
poika Pentti Heikki s. 21.3.1913, vanhimman pojan Joosepin leski Helmi Tyyne s. Hyttinen s.22.8.1910 ja lapsi Keijo Jooseppi s. 9.6.1932, sekä tyttären Annan poika Kauno Olavi s. 12.11.1920.
Kerikanto (Junala) nimisen tilan R:o 1:17 (talo 1)
Kolmas poika
Juho Matinpoika Nikkanen | 1875 - 1918 | |
vo | Hetti Tahvontytär Kultanen | 1877 – 1965 |
Juhon kuoleman jälkeen tuli 1926 talon isännäksi Rantakylästä vävy Antti Joosepinpoika Rämö ja talossa asuivat 1939
Antti Joosepinpoika Rämö | s. 5.7.1899 | |
vo | Alma Juhontytär Nikkanen | s. 5.9.1906 |
lapset:
Toini Ilona s. 15.12.1922, Frans Ensio s. 4.1.1925, kasvattipoika Pentti Termonen s. 21.3.1932, Juho Nikkasen leski Hetti s. Kultanen s. 22.3.1877 Muolaa ja poika Jooseppi s. 2.8.1904.
Kansakoulua
varten erotettiin Nikkasen tilasta Rantakylän rajalta tontti. 1902 rakennetussa koulutalossa asui 1939 opettajat
Jooseppi Harald Hänninen | s. 1.4.1905 Muolaa, | |
vo | Tyyne Maria s. Ryyppö | s. 27.8.1907 Valkjärvi, |
lapset:
Seija Ritva s. 26.5.1932, Pekka Timo s. 8.7.1934.
Torvela II
Pertti Suden tilan toista puolta piti hänen toinen poikansa
Yrjö Pertinpoika Susi | 1730 - 1795 | |
1 vo | Leena Yrjöntytär Paakel | 1729 -1784 |
2 vo | Birgitta Yrjöntytär Rättö | 1743 |
Hänen jälkeensä tila jaettiin kahteen osaan.
Toista puolta asui
Elias Yrjönpoika Susi | 1755 - 1815 | |
1 vo | Helena Kustaantytär Laalo | 1755 - 1790 |
2 vo | Helena Mikontytär Virolainen | 1768 - 1823 |
Elias Suden tytär oli avioitunut Vuottaalta tuleen Tahvo Abelinpoika Korkkisen kanssa, jolloin tämä muutti asumaan Pamppalaan. Hän asui ensin itsellisenä, mutta Elias Suden kuoltua hänestä tuli talon isäntä.
Tahvo Abelinpoika Korkkinen | 1768 - 1823 | |
vo | Aune Eliaantytär Susi | 1778 – 1841 |
sekä heidän jälkeensä
Elias Tahvonpoika Korkkinen | 1798 - 1860 | |
vo | Anna Simontytär Kaivolainen | 1796 – 1867 |
Hänen hallussaan oli vuoden 1827 maakirjan mukaan 1/4 tilasta. Talonpito ei ilmeisesti mennyt hyvin, koska 1850 luvun lopulla luopui siitä ja jäi sanotulle tilalle torppariksi. Varsinainen tila yhdistettiin venäläisen Reinbothin arentitilaan.
Elias Korkkisen poika
Juho Eliaanpoika Korkkinen | 1825 - 1911 | |
vo | Anna Yrjöntytär Iivonen | 1832 – 1907 |
jäi edelleen torppariksi ja sai 1895 päättyneessä isojaossa 1/48 manttaalin 21 ha suuruisen tilan R:o 1:4. (K2-20). Juoseppi Seppäsen kertoman mukaan Juho Korkkinen oli ainoa henkilö, joka oli tyytyväinen isojaossa saamaansa tilaan. Kun tilojen suuruus määriteltiin nyt jyvityksen perusteella, sai hän maata enemmän kuin mitä hänellä aikaisemmin oli ollut.
V. 1899 Korkkinen kuitenkin myi tilansa Ernst W. Ropersille. Korkkisen lapset muuttivat pois paikkakunnalta. Tämän tilan omisti 1939 Laina Vihtari, os. Lumme. Tilalla ei ollut asukkaita.
Toista puolta asui vuorostaan | ||
Pietari Yrjönpoika Susi | 1760 - 1831 | |
1 vo | Helena Mikontytär Lemmetty | 1763 - 1790 |
2 vo | Vappu Yrjöntytär Rättö | 1773 - 1809 |
3 vo | Maria Hänninen | 1778 – 1824 |
Pietari Suden peri hänen poikansa | ||
Yrjö Pietarinpoika Susi | 1792 - 1859 | |
1 vo | Aune Antintytär Toivonen | 1795 - 1835 |
2 vo | Anna Mikontytär Paavilainen | 1802 - 1838 |
3 vo | Katri Juhontytär Susi | 1817 |
Yrjö Susi kuitenkin luopui tilan pidosta n. 1850 paikkeilla, eläen itsellisenä. Tila joutui arennille pietarilaiselle Maria Procopaelle. Hän kuitenkin pian luovutti tilansa Reinboth-nimiselle venäläiselle, joka yhdisti siihen myös Korkkisen tilan. Nämä kaksi tilaa yhdistettynä olivat puolen koko Torvelan tilasta. Venäläiset eivät kuitenkaan kauan pitäneet tilaa, vaan luovuttivat sen toisilleen. Reinboth antoi sen Natalia Jakolevilleja tämä puolestaan Aleksandra Stepanovalle. Kun tuli isojaon aika, muodostettiin siitä Pamppalan suurin,
Väärämäki (ylähovi) niminen 1/3 manttaalin 358 ha suuruinen tila R:o 1:3 (talo 8).
Se oli silloin Mihail Paulovitsch Jakoleffin hallussa. Muutaman vuoden kuluttua hän myi sen kauppias Pjotr Aleksejevitsch Svetschnikoffille. 1920 tulivat Svetschnikoffin pojat tilalle ja yrittivät pitää sitä, mutta maanviljelystä taitatattomina siitä ei tullut mitään, vaan he myivät sen pois. Tila oli nyt rappeutunut ja kauppatilana 1920 luvulla milloin kenenkin omistuksessa, kunnes Juuso Vaarnila osti sen. Suuren metsäalueen n. 320 ha, hän jakoi osiin ja näille n. 10-12 ha:n metsäpalstoille löytyi sitten ostajia. Päätilan, pellon ja lähimetsän hän piti itsellään. Asukkaita 1939 tilalla ei ollut.
Isovihan jälkeen Pamppalaan muuttaneita uusia asukkaita olivat Nikkaset. Heitä muuttikin kylään runsaasti. Kun Nikkasia 1722 oli kaksi aikuista ja kaksi lasta, oli heitä 1728 6 aikuista, 1735 16 aikuista ja 1745 26 aikuista eli puolet koko kylän asukkaista. On ilman muuta selvää, ettei näin pienellä tilalla voinut tällainen suurperhe elää, siksi heistä osa muutti pois. Ensiksi muutti Yrjö Nikkasen veli Johannes perheineen Kukonmäelle ja pian sen jälkeen Eerik Matinpoika Nikkanen jonnekin. Jäljelle jäivät Yrjö Mikonpoika ja hänen veljensä Martti.
Nikkala I.
1/3 tilan haltijaksi tuli
Yrjö Mikonpoika Nikkanen | 1679 - 1754 | |
vo | Kristiina Yrjöntytär | 1701 – 1768 |
Hänen jälkeensä tuli isännäksi hänen vanhin poikansa
Yrjö Yrjönpoika Nikkanen | 1727 - 1762 | |
vo | Anna Laurintytär Kutilainen | 1727 – 1764 |
Yrjö kuoli nuorena, vain 35 vuotiaana. Hänen jälkeensä isännän tehtäviä hoiti toinen veli
Pertti Yrjönpoika Nikkanen | 1733 - 1777 | |
vo | Leena Jaakontytär Kosa | 1732 |
Pertti kuoli 44 vuotiaana ja isännäksi tuli vuorostaan veljeksistä nuorin
Antti Yrjönpoika Nikkanen | 1743 – 1800 | |
1 vo | Maria Jaakontytär Susi | 1750 - 1779 |
2 vo | Eeva Matintytär Töllinen | 1745 - 1789 |
3 vo | Sharlotta Laukkain | 1740 |
Antti Nikkanen 1:n vaimonsa Maria Suden kuoltua meni uuteen avioon Multalassa asuneen Johan Hippeläisen lesken Eeva Matintytär Töllisen kanssa. Leski toi tullessaan edellisessä aviossa syntyneet lapsensa Vapun ja Johanneksen. Eeva Töllinen kuoli 1789 ja Antti Nikkanen meni kolmanteen avioon, mutta siitä huolimatta hänelle ei jäänyt rintaperillistä. Tällöin isännyys siirtyi
Juho Juhonpoika Hippeläiselle | 1770 - 1837 | |
vo | Vappu Abrahamintytär Öyry | 1778 – 1846 |
Vuoden 1827 maakirjan mukaan Juho Hippeläisellä oli hallussaan 1/3 talosta n:o 2. Talossa asuivat yhdessä hänen poikansa Juho ja Matti, sekä vävy Yrjö Pietarinpoika Pimiä.
Juho Juhonpoika Hippeläisen kuoltua 1837, tuli isännäksi hänen poikansa, hänkin
Juho Juhonpoika Hippeläinen | 1810 - 1840 | |
vo | Katri Juhontytär Tuomonen | 1815 – 1890 |
Hänen isäntäkautensa oli lyhyt ja koska hänen poikansa oli liian nuori isän-nyyttä hoitamaan oli talo perikunnan nimissä ja isännyyttä hoiti Juhon veli
Matti Juhonpoika Hippeläinen | 1819 - 1871 | |
vo | Katri Yrjöntytär Pimiä | 1823 - 1891 |
Vuonna 1860 sitten perheet erosivat. Juhon perikunta ja Matti jakoivat tilan tasan, jolloin kumpikin sai 1/6 osan. Heikki Yrjönpoika Pimiä vuorostaan siirtyi Olli Jangerin tilalle.
Juhon tilaa ryhtyi hoitamaan
Pietari Juhonpoika Hippeläinen | 1840 – 1884 | |
vo | Fredrika Heikintytär | 1840 - 1910 |
Kun sitten tuli isojako, sai Pietarin leski 1/24 manttaalin 21 ha suuruisen metsätilan R:o 2:1, minkä hän pian myi Aleksander Varjukselle.
Matti Hippeläisen perikunta
Nikkala nimisen 1/12 manttaalin 41 ha suuruisen tilan R:o 2:2 (talo 24). Sen isännäksi tuli
Antti Matinpoika Hippeläinen | 1857 - 1909 | |
vo | Anni Pietarintytär Turpiainen | 1863 – 1919 |
ja heidän jälkeensä
Jooseppi Antinpoika Hippeläinen | 1888 - 1918 | |
vo | Elviira Hermannintytär Havia | 1894 – 1984 |
leski meni uuteen avioon ja näin 1939 talossa asui
puuska | Iivari Juhonpoika Turpiainen | s. 8.10.1899 |
vo | Elviira Hermannintytär Havia | s. 21.3.1894. |
Lapset
Reino Joosepinpoika Hippeläinen s. 18.3.1914, Irja Sylvia Joosepintytär Hippeläinen s. 4.7.1917.
Nikkala II
2/3 Nikkalan tilaa hallitsi
Martti Mikonpoika Nikkanen | 1692 - 1760 | |
vo | Vappu Martintytär | 1700 – 1761 |
ja hänen jälkeensä
Paavo Martinpoika Nikkanen | 1742 - 1776 | |
vo | Brita Martintytär Pimiä | 1741 - 1790 |
puuska | Yrjö Juhonpoika Vahlberg | 1751 - 1790 |
Heidän jälkeensä talo jaettiin kahteen osaan
II A.
Toisen 1/3 osan koko tilasta sai
Juho Paavonpoika Nikkanen | 1762 - 1828 | |
vo | Kristiina Antintytär Lankinen | 1763 – 1837 |
ja heitä seurasi
Juho Juhonpoika Nikkanen | 1797 - 1839 | |
vo | Eeva Antintytär Mutta | 1793 |
Juho Nikkasen kuoltua leski Eeva ja lapset luopuivat tilastaan. Eeva muutti Kaukolempiälään ja lapset muualle. Kylään tuli uusi asukas Riihisyrjästä
Juho Juhonpoika Vahlberg | 1820 - 1905 | |
vo | Ester Heikintytär | 1822 – 1888 |
Tila oli jakautunut niin, että Juho Vahlberg hallitsi 1855 tilasta 1/3. Vuonna 1880 hän luovutti isännyyden pojalleen
Mikko Juhonpoika Vahlbergille | 1848 - 1917 | |
1vo | Ester Juhontytär Tuomonen | 1853 - 1887 |
2vo | Vilhelmiina Antintytär Hyvärinen | 1865 – 1920 |
Tämä sai isojaossa 1/6 manttaalin 78 ha suuruisen tilan R:o 2:5, josta erotettiin sitten hänen veljelleen
Juho Juhonpoika Vahlbergille | 1859 - 1925 | |
vo | Anni Adamintytär Muukka | 1863 - 1936 |
Ruunakaivo niminen tila R:o 2:22 (talo 29)
missä 1939 asui hänen poikansa Jooseppi, joka käytti nimeä Juuso. Hän oli muuttanut myös sukunimensä Vaarnilaksi.
Agrologi Juuso Vaarnila | s. 20.4.1891 | |
vo | Aino Antintytär Koukku | s. 4.12.1892 Terijoki |
lapsi
Eeva Liisa s. 9.6.1932.
Kujansuu niminen tila R:o 2:20 (talo 28)
jäi Mikko Vahlbergin pojalle Antti Armaalle ja asui siinä 1939
Antti Armas Mikonpoika Vahlberg | s. 30.11.1894 | |
vo | Ida Maria Mikontytär Pimiä | s. 6.5.1896, |
lapset:
Lempi s. 12.11.1918, Ester s. 9.5.1924, Valma. s. 12.9.1930, Raili s. 17.6.1932, Valtter s. 13.11.1935.
II B.
Paavo Nikkasen toinen poika sai myöskin 1/3 koko tilasta
Antti Paavonpoika Nikkanen | - 1794 | |
vo | Anna Gottfridintytär Paloposki | 1769 |
puuska | Markku Matinpoika Janger | 1769 – 1823 |
Antti Nikkasen kuoltua leski meni uuteen avioon Markku Matinp. Jangerin kanssa. Näin tämän tilan seuraaviksi haltijoiksi tulivat Jangerit.
Olli Markunpoika Janger | 1796 – 1859 | |
1 vo | Maria Yrjöntytär Kantee | 1795 - 1830 |
2 vo | Saara Davidintytär Rättö | 1810 – 1874 |
Olli Jangerin kuoltua hänen lapsensa luopuivat tilan pidosta ja se siirtyi 1860
Heikki Yrjönpoika Pimiälle | 1833 - 1917 | |
vo | Helena Juhontytär Töllinen | 1836 – 1890 |
joka isojaossa sai 1/8 manttaalin 61 ha suuruisen tilan R:o 2:3. Heikki Pimiä luopui tilan pidosta ja se jaettiin 1904 hänen poikansa Mikon ja tyttärensä Eevan kesken siten, että
Kokkola (Heikkilä) nimisen tilan R:o 2:18 (talo 31)sai
Mikko Heikinpoika Pimiä | 1872 - 1933 | |
vo | Ristina Joonaantytär Tolvanen | 1871 – 1941 |
ja asuivat siinä 1939:
Mikko Pimiän leski Ristina s. Tolvanen s. 3.4.1871, poika Väinö s. 22.12.1908, jolla vaimo Martta Lempi s. Kyllästinen s. 12.6.1912 ja lapsi Irma Anneli s.18.10.1939.
Kaivola nimistä tilaa R:o 2:16 (talo 30) hoiti Pimiän vävy
Matti Yrjönpoika Rämö | 1881 - 1918 | |
vo | Eeva Stiina Heikintytär Pimiä | 1876 |
Perikunta myi tilan 1938 ja muutti Uudellekirkolle. Tilalle tuli asukkaaksi
Eino Mikonpoika Turpiainen | s. 28.9.1909 - 1940 | |
vo | Hilja Matintytär Murtonen | s. 17.12.1909, |
lapset:
Raimo Olavi s.6.7.1934, Eero Einari s.10.3.1939.
Kolmikanta nimisen 1/24 manttaalin 19.22 ha suuruisen tilan R:o 2:4 (talo 26) sai Heikki Pimiän vävy
Mikko Tuomaanpoika Suutari | 1849 - 1921 | |
1 vo | Anna Heikintytär Pimiä | 1858 - 1886 |
2 vo | Maria Hiobintytär Kirjavainen | 1852 - 1905 |
Mikko Suutarin jälkeen tila jäi hänen pojalleen
Juho Mikonpoika Suutarille | 1877 - 1944 | |
vo | Eeva Paavontytär Huuhtanen | 1882 – 1934 |
ja talossa asui 1939
Juho Suutari s. 29.7.1877, vävy Eino Ilmari Ikävalko s. 1.1.1913 Muolaa, vo Helmi os. Suutari s.7 12.1910, ja lapsi Aaro s. 8.6.1934, sekä tytär Sanna s. 10.2.1913.
Tilalle n:o 3 palasi isovihan jälkeen entisenä asukkaana
Matti Rekonpoika Seppänen | 1680 - 1738 | |
vo | Maria Heikintytär | 1689 – 1745 |
Hänen jälkeensä tila jaettiin kahteen osaan:
Rasila I.
Toisen puolen isännäksi tulee
Sakari Matinpoika Seppänen | 1713 - 1768 | |
vo | Maria Antintytär Hyytiäinen | 1717 – 1771 |
Sakarin veli Adam asui myöskin tilalla, mutta muutti perheineen Siiranmäelle 1774.
Sakarin jälkeen oli ensin isäntänä
Pertti Sakarinpoika Seppänen | 1736 – 1790 | |
vo | Maria Heikintytär Lempinen | 1743 – 1791 |
Kun hänen lapsensa muuttivat pois Pamppalasta jäi tila toiselle pojalle
Antti Sakarinpoika Seppäselle | 1756 - 1816 | |
1 vo | Helena Juhontytär Pimiä | 1757 - 1788 |
2 vo | Aune Paavontytär Rautiainen | 1765 - 1817 |
Isänsä Antti Seppäsen kuoltua pojat Paavo ja Taavetti jakoivat tilan ja muodostivat kaksi taloa, "Paavolan" ja "Taavettilan".
Taavetti Seppänen 1830 puolivälissä siirtyi asumaan tilalle n:o 1, jota aikaisemmin oli hallinnut Carl Reckert, mutta säilytti kuitenkin osuutensa aikaisempaan tilaansa.
Rasila IA.
Tilaa ryhtyi nyt hoitamaan
Paavo Antinpoika Seppänen | 1778 - 1864 | |
vo | Maria Jaakontytär Suutari | 1787 – 1867 |
ja hänen jälkeensä
Benjam Paavonpoika Seppänen | 1822 - 1891 | |
1 vo | Anna Juhontytär Paavolainen | 1830 - 1857 |
2 vo | Vappu Hiobintytär Hyytiä | 1834 - 1885 |
3 vo | Ulla Nuuvintytär Sirkiä | 1844 - 1926 |
Benjam Seppänen tunnettiin "Rosin Penun " nimellä. Hän oli paitsi maanviljelijä, myöskin kauppias. 1870 luvun alussa hän perusti "maakaupan" Pamppalaan ja se tunnettiin laajalti ympäristössä. Kaikessa muussa hän menestyi, mutta lapsionnea ei ollut. Hän oli kolmasti aviossa ja lapsia oli kaikkiaan viisi, mutta vain nuorin poika ehti avioitua. Tämä kuitenkin kuoli 20 vuotiaana samoin kuin aviossa syntynyt lapsikin. Rintaperillistä ei jäänyt.
Pojan lesken nai valkjärveläinen lukkarin poika Tahvo Pietarinpoika Kruus, joka oli Benjam Seppäsen kaupassa kauppa-apulaisena. Tästä aviosta syntynyt lapsi kuoli, samoin kuoli nuori vaimo. Benjam Seppäsen 3:s vaimo Ulla Sirkiä oli Taavetti Havian leski Kanneljärven Hötsölästä. Hänellä oli kaksi lasta edellisestä aviosta, tyttö ja poika. Tahvo Kruus nai tämän Taavetti Havian tyttären Marian, jolloin Benjam otti Tahvon ottopojakseen ja perillisekseen ja näin Benjamin omaisuus siirtyi Tahvo Kruusille.
Isojaossa perikunta sai
Rasila nimisen 9/48 manttaalin 103 ha suuruisen tilan R:o 3:2 (talo 34).
Tahvo Pietarinpoika Kruus | 1862 - 1918 | |
1 vo | Anna Tahvontytär Sirkiä | 1858 - 1883 |
2 vo | Maria Taavetintytär Havia | 1868 – 1936 |
Tahvo Kruus piti sekä tilaa että kauppaa aina 1916, jolloin hän luopui niistä ja muutti Terijoelle kansallispankin johtajaksi. Hän kuoli 1918. Perhe muutti asumaan Kanneljärven Hötsölään.
Myöhemmät asukkaat eivät tilalla kauan viihtyneet. 1920 siihen muutti
Aksel Aleksander Valtimo | 1896 - 1940 | |
vo | Aino Joonaantytär Määttänen | 1896 – 1985 |
mutta he muuttivat pois 1928 ja uusiksi asukkaiksi tuli
Juho Pekanpoika Laukkanen | 1882 - 1929 | |
vo | Maria Taavetintytär Pusa | 1880 |
Perikunta muutti pois 1938 ja tilan osti
Matti Juhonpoika Parikka | s. 6.2.1913 Muolaa, kaatui Kannaksella 15.2.1940. |
|
vo | Bertta Maria Villentytär Rautiainen | s. 15.2.1915 Muolaa. |
Lapset:
Jouko Matti s. 11.10.1937 Muolaa, Teuvo Juhani s.2.10.1938, isä Juho Yrjönpoika Parikka s. 18.3.1870 Muolaa, sisar Martta Maria s. 1.4.1916 Muolaa.
Rasila IB.
Kuten aikaisemmin on mainittu, säilytti Taavetti Seppänen osuutensa tilaan n:o 3, jota hänen poikansa Matti ryhtyi hoitamaan, halliten 1/4 tilasta.
Matti Taavetinpoika Seppänen | 1816 - 1870 | |
vo | Eeva Antintytär Hiiri | 1826 - 1874 |
Isojaossa pojat jakoivat tilan
Seppälä nimisen 3/48 manttaalin 30 ha suuruisen tilan R:o 3.25 (K2-42) sai
Antti Matinpoika Seppänen | 1854 – 1897 | |
vo | Maria Yrjöntytär Hiiri | 1854 - 1924 |
(Muutti Tolppataaemaan pellolle), minkä hän myi 1894 venäläiselle Jelena Karlovna Kalninille (Seemelin tila). Koska asianomainen oli 1918 jälkeen tietymättömissä, myi ulkomaalaisten omaisuuden hoitokunta sen 1928 Viljo Seppäselle.
Tilalla ei asuttu.
Toukola nimisen 2/48 manttaalin 21 ha suuruisen tilan R:o 3:4 (talo 35) sai
Esa Matinpoika Seppänen | 1858 - 1916 | |
vo | Kristiina Matintytär Liski | 1864 - 1948 |
Hän myi tilansa 1892 tehtailija Aleksander Varjukselle ja muutti Rantakylästä ostamalleen tilalle.
Aleksander Juhonpoika Varjus | 1855 - 1905 | |
vo | Ludmilla von Beiner | 1857 - 1923 |
Varjus piti myöskin kauppaa.Hänen kuoltuaan tuli isännäksi
vävy
Juhani Vihtori Edvardinpoika Lumme | 1880 - | |
vo | Elsa Maria Aleksanterintytär Varjus | 1883- |
Aviopari erosi 1930 luvulla. Tälle paikalle jäi asumaan:
Elsa Maria Lumme s. Varjus s.4.5.1883
lapset:
Rauha Alice s. 14.11.1911, Sulo Ossian Edvard s.9.6.1914, Aili Inkeri s. 3.6.1921.
Vihtori Lumme rakennutti vuorostaan talon Maltschanofkan tontille (talo 21) ja asui siinä tyttärensä Meeri Ihalempin s. 17.6.1919 kanssa.
Rasila II.
Sakari Seppäsen nuorempi veli Reijo sai puolet tilasta
Reijo Matinpoika Seppänen | 1732 - 1789 | |
1 vo | Beata Antintytär Sipiläinen | 1735 - 1766 |
2 vo | Elisabet Sipintytär Paasonen | 1743 – 1799 |
Hänelle ei jäänyt eloon poikaa ja turvatakseen tilan säilymisen suvun hallussa piti saada vävy taloon. Tällainen löytyikin Polviselästä. Sieltä kotoisin oleva renki tuli kotivävyksi taloon 1777.
Jooseppi Tahvonpoika Honkanen | 1753 - 1814 | |
vo | Maria Reijontytär Seppänen | 1758 – 1805 |
Näin tuli Honkasen suku Pamppalaan. Honkasen suku jatkuikin katkeamattomana ketjuna aina vuoteen 1939. Joosepin jälkeen oli isäntänä
Aleksander Joosepinpoika Honkanen | 1779 - 1832 | |
vo | Eeva Davidintytär Tolvanen | 1778 – 1823 |
hänen jälkeensä veli
Hiob Joosepinpoika Honkanen | 1796 - 1868 |
vo Helena Matintytär Nikkanen | 1791 – 1855 |
jonka jälkeen
Pietari Aleksanterinpoika Honkanen | 1817 - 1881 | |
1 vo | Kristiina Pietarintytär Kirjavainen | 1825 - 1848 |
2 vo | Hetti Yrjöntytär Määttänen | 1830 – 1891 |
Isojaossa 1895 Pietari Honkasen perikunta sai 1/8 manttaalin 60 ha suuruisen tilan R:o 3:1 Myöhemmin Pietari Honkasen pojat jakoivat sen kahteen osaan:
Honkala nimisen tilan R:o 3:5 (talo 32) sai
Benjam Pietarinpoika Honkanen | 1859 - 1907 | |
vo | Helena Joonaantytär Tolvanen | 1867 - 1932 |
ja heidän jälkeen heidän poikansa Matti,joka asui siinä 1939
Matti Benjaminpoika Honkanen | s. 9.6.1895 | |
vo | Katri Siviä Motturi | s. 23.12.1904 |
lapset:
Aira Anja Tellervo s. 21.11.1928, Aaro Antero s.6.12.1930, Raita Anneli s. 19.10.1933.
Toisen tilan (K2-29) sai
Antti Pietarinpoika Honkanen | 1856 - 1895 | |
vo | Anni Matintytär Kuorttinen | 1866 |
Antti Honkasen tyttäret myivät tilansa ja muuttivat pois. Tila jakautui ostojen kautta useammalle omistajalle.
Tilalle, jota ennen isovihaa oli hallinnut Reko Seppänen poikansa Simon kanssa, ei isovihan jälkeen tullut asukkaita. Se olikin autiotilojen kirjoissa aina 1768 asti. On kuitenkin luultavaa, että tilalla asuttiin, vaikka asukas ei pystynytkään verojansa maksamaan. Vuonna 1769 tilalle muutti Muolaan Soittolasta
Yrjö Yrjönpoika Rättö | 1715 - 1785 | |
vo | Helena Heikintytär Iivonen | 1717 |