2020 Soile Teitti
Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa
ISBN: 978-952-80-5638-6
Kiitän aivan ensimmäiseksi rakasta puolisoani Raunoa. Hän on mahdollistanut kärsivällisyydellään, remonttitaidoillaan ja innovatiivisuudellaan yrittäjänä olemiseni. Ilman yritystäni en olisi koskaan tavannut niitä lukemattomia ihania asiakkaitani, jotka ovat olleet tämän kirjan inspiraation lähteenä. Heidän tarinansa ovat olleet uskomattomia ja arvostan heidän viisauttaan tässä elämän juoksupyörässä. He ovat olleet tämän kirjan sytyke ja polttoaine. Tähän kirjaan olen koonnut oman elämäni kokemuksia ja niistä selviämisiäni. Olen itse kokeillut kaikkia tämän kirjan harjoituksia ja olen niitä myös aktiivisesti asiakkailleni opettanut. He ovat ottaneet ne osaksi elämäänsä ja saaneet niistä työkaluja oman elämänsä uudelleen rakentamiseen.
Kiitän koko perhettäni, johon kuuluvat kaikki sisaruksemme, heidän puolisonsa ja lapsemme puolisoineen ja lapsenlapsineen. Perheeseeni kuuluvat myös rakkaat ystäväni, jotka ovat olleet vuosia elämässäni monessa mukana. Tämä suuri perhe on ollut minulle voiman lähde ja turvasatama.
On lisäksi lukematon määrä ystäviä, tuttuja ja kollegoja, jotka ovat olleet ihania kannustajia ja eteenpäin tuuppaajia. He ovat uskoneet minuun, vaikka itse olen välillä ollut epätoivon kuopassa.
Olen suunnattoman kiitollinen elämälle, joka on tarjonnut minulle loputtomiin kohtaamisia, joissa olen oppinut itsestäni jotain.
Historiaa
Me täällä Suomessa olemme eläneet vain vähän aikaa ns. länsimaisen sivistyksen parissa. Tällä hetkellä syntyvien lasten isoiso -vanhemmat syntyivät 1800 -luvulla. Suomi oli silloin Venäjän alusmaa ja joutui noudattamaan sen lakeja. Elämä oli aivan erilaista kuin nykyään. Suurin osa kansasta sai elantonsa maataloudesta ja koulua käytiin maaseudulla kiertokouluna. Siellä opittiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Vain harvat pääsivät opiskelemaan pidemmälle, koske se oli kallista ja koulut kaukana. Ylioppilaaksi saakka opiskelleet olivat herroja, joita arvostettiin kotipaikkakunnilla. Yleensä miehet pääsivät jatkamaan opiskelua. Oli selvä luokkajako kansan ja vauraamman väen kesken.
Elämä pienessä pirtissä määrittyi uskomusten ja perinteen mukaan. Oli paljon tietämättömyyttä, joka heijastui tavoissa käyttäytyä. Kaikki uusi oli pelottavaa. Elämä oli kovaa työtä, jotta saatiin ruokaa perheelle. Siihen osallistuivat kaikki jo lapsesta lähtien. Silloin oli kaikkien oltava kilttejä ja toteltava ylempiään. Ei ollut vaihtoehtoja. Sen ajan ihmiset varmasti nielivät paljon pahaa oloaan ja vain alistuivat osaansa. Jos joku alkoi kapinoida, hänet hyvin helposti lannistettiin ja rankaistiin. Tyypillinen rankaisumuoto oli selkäsauna. Se näytti muille, ettei kannattanut alkaa kapinoida, vaan tyytyä siihen mitä on. Sillä tavoin ansaittiin perheen hyväksyntä ja rakkaus.
Uuden vuosisadan alkupuolella alkoi sisällissota, joka jakoi kansan kahtia. Silloin kuohui muutenkin maailmalla ja syttyi ensimmäinen maailmansota. Suomi sai itsenäisyyden ja naiset äänioikeuden. Tapahtui hyvin paljon kehitystä kaupungistumisen ja teollistumisen kautta. Myös asenteet joutuivat kovalle koetukselle. Tuli suuret lamavuodet, jotka a ihmiset etsimään työtä ja toimeentuloa ympäri maata. Tuon ajan ilmiönä oli myös suuren köyhyyden ja puutteen takia syntynyt huutolaisuus. Se tarkoitti, että vanhat ja sairaat ihmiset sekä kodittomat ja orvot lapset myytiin huutokaupalla vähiten tarjoavalle. Kunta maksoi tuon summan ihmisille, jotka ottivat huutokaupatun ihmisen kotiinsa. Tarkoituksena on ollut varmaan tavallaan auttaa vanhuksia ja orpoja, mutta tosiasiassa he saattoivat joutua orjiksi taloihin. Heitä ei kohdeltu perheenjäseninä vaan työvoimana, jolle ei välttämättä tarvinnut antaa ruokaa eikä muutakaan huolenpitoa. He kohtasivat jatkuvaa väkivaltaa elämässään. Huutolaisia oli vielä 1930 -luvulla n. 30 000 yksilöä. Sittemmin onneksi käytäntö lopetettiin. Voi vaan kuvitella kuinka paljon kärsimystä nämä ihmiset ovat sydämissään tunteneet ja miten se on vaikuttanut heidän loppuelämäänsä ja heidän lapsiinsa. Se on ollut suuresti hävetty asia, eikä siitä ole puhuttu perheissä. Heidän lapsilleen on jäänyt tunne jostain hämärästä, josta on pitänyt vaieta. Tämä häpeän ketju on ehkä katkennut tiedon ja unohduksen myötä. Sitten seurasi toinen maailmansota kauhuineen. Sotavuodet olivat täynnä nälkää, pelkoa ja paniikkia. Niinä aikoina oli tärkeintä saada ruokaa ja välttämättömät elämisen puitteet. Olisi ollut ylellisyyttä alkaa vaatia itselleen erityishuomiota ja rakkaudenosoituksia. Oli tultava toimeen sillä mitä oli.
Sodan jälkeen alkoi jälleenrakennus ja pula-aika. Kaikesta oli pulaa. Ruokaa säännösteltiin kupongeilla, joilla ostettiin ruokaa kaupoista. Tällä varmistettiin, että kaikille riittäisi ruokaa tasapuolisesti. Suomi oli sitoutunut sotakorvauksiin Venäjän vaatimuksesta. Työ oli kovaa eikä silloin tunnettu työttömyyttä. Kaikille riitti töitä ja oli ahkeroitava uutterasti. Ihmistä arvostettiin hänen tekemänsä työn määrän perusteella. Oli kunnia-asia olla ahkera. Ihmiset asuivat ahtaasti. Kaupungeissa ns. hellahuoneissa saattoi asua monilapsinen perhe. Ulkovessat olivat pihan perällä ja sauna yhteinen naapurusten kanssa. Parhaassa tapauksessa kylmä vesi tuli sisälle ja meni ulos. Keittiönurkkauksessa oli puuhella, jolla lämmitettiin huone ja käyttövesi. Laskiämpäri oli hellanurkkauksessa. Siihen heitettiin roskat ja sitä käytettiin myös vessana. Ämpäri tyhjennettiin pihavessaan. Pulasta huolimatta perheet kasvoivat vauhdilla, syntyi suuret ikäluokat 40 – 50 - luvun vaihteesta alkaen. Sodan käyneet miehet sairastivat sekä fyysisiä että henkisiä vammojaan hiljaa kärsien kovaa työtä tehden. Alkoholi antoi monelle heistä hetken pakokeinon painajaisista ja ahdistavista muistoista. Sodan kokeneet naiset ja lapset eivät pitäneet meteliä elämästään. Omat tunteet piilotettiin ahkeruuden alle.
Kouluissa luokat olivat suuria. Kaikki oli hyvinkin sääntöjen mukaista eikä niistä saanut poiketa. Oli tarkat ohjeet hameen pituudesta ja säädyllisyydestä. Kouluun ei saanut mennä meikattuna tai joutui pesemään ne pois opettajan katseen alla. Ruumiillinen rangaistus oli vielä sallittua myös kouluissa. Jos oppilas oli tuhma tai ei osannut vastata oikein, saattoi opettaja pyytää häntä laittamaan kädet pulpetille ja sivaltaa karttakepillä sormille. Kaikenlainen lasten kurittaminen oli kasvatusmuotona hyväksyttyä. Sillä tavin näytettiin missä rajat kulkevat. Näihin alistuttiin, koska niin oli aina tehty. Samaan aikaan elettiin vielä kylmän sodan aikaa. Se tarkoitti jatkuvaa uuden sodan pelkoa sekä atomipommin pudottamista. Tavallaan jokainen pelkäsi uhkaavaa vihollista koko ajan arkisen elämän taustalla.
Vähitellen alkoi vaurastumisen aika. Ihmiset alkoivat kotinsa täyttämisen tavaroilla, joilla hankittiin statusta toisten silmissä. Tulivat ensimmäiset pyykkikoneet, televisiot ja kaikenlaiset sähköiset laitteet, joilla elämää helpotettiin ja saatiin arki näyttämään hienommalta. Alkoi materialismin aika. Tavat ja suhtautuminen elämään olivat vielä kuitenkin hyvinkin vanhanaikaisia. Tärkeintä oli näyttää perheen elämää hienona ulospäin. Lasten ruumiillinen kuritus oli vielä sallittua ja hyväksyttyä.
Uusien vuosikymmenien myötä elämä muuttui. Saimme vaikutelmia maailmalta musiikin ja television kautta. Ahdasmieliset suhtautumiset muuttuivat vähitellen vapautuneemmiksi. Lasten fyysinen kurittaminen kiellettiin lailla ja lapsilla alkoi olla oikeuksia. Oli kaikenlaisia ääri-ilmiöitä hippiliikkeestä punk-rokkiin. Tuli suuri lama ja pisti kansan jälleen polvilleen. Ihmiset elivät taas köyhyydessä, joka oli kuitenkin erilaista verrattuna aikaisempaan. Lamasta huolimatta ihmisillä oli ruokaa ja asunto. Siitä on nyt tähän uuden vuosisadan alkuvuosikymmeniin päästy jotenkuten rimpuillen. Tänä päivänä on erilaiset ongelmat kuin ennen. Tänään on ongelmana ihmisen henkinen pahoinvointi yltäkylläisyyden keskellä.