© 2014 Timo Roune
Taitto: Books on Demand
Kannen suunnittelu ja toteutus: Linus Roune, www.lin.us.com
Kustantaja: BoD – Books on Demand, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD – Books on Demand, Norderstedt, Saksa
ISBN: 978-952-318-093-2
Legendojen ja maantienostalgian reitti – Route 66 - Chicagosta Villinlännen osavaltioiden kautta Kalifornian Santa Monicaan on monen miehen ja naisenkin unelmien matkakohde.
Me Harmaat Pantterit, neljän kypsään ikään ehtineen miehen kvartetti toteutimme unelmamme huhtikuussa 2014. Haluamme jakaa kanssasi upean kokemuksemme ja antaa vinkkejä kaikille matkaa suunnitteleville.
Toivotamme miellyttävää nojatuolimatkaa kanssamme Amerikan tielle ja toivomme, että onnistumme inspiroimaan sinut toteuttamaan oma unelmiesi seikkailu.
Saa puhti uus, tiellä kuuskytkuus!
Maailman tunnetuin maantie, legendaarinen – Route 66 – Chicagosta Keskilännen osavaltioitten kautta Kaliforniaan, on ollut innoituksen lähteenä lukemattomille laulujen, elokuvien ja TV-sarjojen tekijöille. Nobel-kirjailija John Steinbeck ikuisti sen 30-luvun suurten pulavuosien tienkulkijoitten kohtaloita kuvaavassa kirjassaan Vihan Hedelmät. Google tarjoaa yli 78 miljoonaa linkkiä tälle nostalgiamatkojen Lännentielle.
Ei siis ihme, että kahden maailmaa kiertäneen Harmaan Pantterin, Pekan ja Timon kohdatessa ja arvioidessa, olisiko jotain merkittävää jäänyt kokematta, niin Route 66 -seikkailu nousi kiistattomaksi ykköseksi. Machu Picchullekin oli jo vaellettu, Mt. Everest kuului realistisesti jo seuraavalle sukupolvelle ja laskuvarjohyppy saisi jäädä viimeiseksi toivomukseksi. Näin ollen, Route 66 pitää kokea – It is a must!
Kun vielä vaimotkin ymmärsivät, että Route 66 liittyy miehen lopulliseen kypsymisprosessiin, päätös lähteä matkaan oli selvä ja peruuttamaton.
Miehinen kypsyminenhän seuraa intiaani- ja cowboy-leikkien kautta kiinnostukseen kaikkeen pyörillä liikkuvaan, mikä johtaa kaukokaipuuseen. Seestyneisyyden ja Nirvanan hän saavuttaa vasta, kun hänen olkapäänsä nojaa auton ikkunapuitteisiin, kun edessä aukeaa taivaanrantaan sulautuva avoin tie ja kultainen auringonkehrä laskeutuu sinertävänä siintävien vuorten taa ja autoradion kaiuttimista tulvii sävelmä kaikkien teiden äidistä, Route 66
If you ever plan to motor west................. Jos koskaan aiot matkata länteen
Travel my way........................................ Kulje minun tietäni,
Take the highway that’s the best. ............. Valitse valtateistä paras.
Get your kicks on Route Sixty-six............. Saa puhti uus, tiellä kuuskytkuus!
Tämän enempää ei tarvinnut perustella Eskolle, kauppakorkeakoulun ajoilta yhteiselle kaverille, vaan matkaan liittyminen oli itsestään selvä tälle harrastusuraansa muusikkona jatkavalle veteraanille. Matkallahan pääsisi nauttimaan aitona yhtä elämän suolaa, country-musiikkia Nashvillen Grand Ole Opryssa ja Elviksen Gracelandkin osuisi matkareitille Memphis, Tennesseessä pienen mutkan kautta. Pekan golfkaverin Henrikin värvääminen neljänneksi sujui yhtä helposti. Henrik oli juuri bongannut yhden harvinaisemmista matkakohteista, Kiinasta Pohjois-Koreaan, ja oli valmis uusiin haasteisiin.
Kvartetinkokoinen matkaseurue oli näin koossa muodostuen kolmesta seitsemän virstanpylvään veteraanista. Matkaan haastaja Pekka on entinen vanhempi reviisori, jonka elämän sittemmin on täyttänyt golfharrastus ja hiihto sekä matkailu lasten ja lastenlasten kanssa tutustuen Euroopan eri pääkaupunkien historiallisiin kohteisiin.
Timo on tehnyt kansainvälisen vientimarkkinoijauran ja etsii edelleen Tukholmasta ja Helsingistä käsin loppusijoituspaikkaansa, jossa voisi omistautua harrastuksilleen: ekologiselle viljelylle ja kirjoittamiselle.
Esko on myös luonut kansainvälistä uraa ja on sittemmin saanut omistautua musiikkiharrastukselleen lyömäsoitinartistina.
Kvartetin täydentää ympärivuotinen kalastaja ja golfaaja Henrik, joka alle kuusikymppisenä nuorempana reviisorina loi turvallisuutta ja joka lupautui katsomaan hieman seurueen, Harmaiden Panttereiden perään, jotka edelleen hönkivät vallatonta äijäenergiaa.
Lentoliput Chicagoon oli kirjoitettu huhtikuun toiselle päivälle ja paluumatka San Franciscosta kolme viikkoa myöhemmäksi. Sitä oli edeltänyt intensiivinen suunnittelujakso syyskuusta 2013 alkaen. Työssään tarkkuuteen ja suunnitelmallisuuteen tottunut vanhempi reviisori Pekka laati heti alustavan matkareitin tarkoin laskettuine päivämatkoineen, kilometrimäärineen ja aikoineen arvioidulla kuudenkymmenen mailin keskinopeudella. Matka oli suunniteltu tehtäväksi autenttisena retromatkana vaaleanpunaisella käytetyllä avomallisella Cadillac Eldoradolla, mutta siinä jouduttiin tekemään ensimmäinen kompromissi. Kulkuvälineeksi varattiin 6 000 kilometrin matkan mittasuhteet täyttävä Pasi-miehistönkuljetusvaunun kokoinen Ford Explorer SUV soveltuvalla automatiikalla.
Ennakkovarauksia kvartetti katsoi tarvitsevansa vain kahdelle ensimmäiselle yölle. Sen jälkeen matkaa ohjaisivat eteen tulevat tapahtumat ja elämykset.
Jos sinä tunnet samanhenkisyyttä Route 66:n kvartetin jäsenten kanssa ja haet innoitusta omalle ”once in the lifetime” -elämysmatkallesi, voit tehdä sen ensin kanssamme kirjan kera nojatuolimatkaajana ennen heittäytymistäsi omakohtaisiin seikkailuihin.
Lähtöpäivä lähestyi ja matkakuume lisääntyi. Viimeinen tarkastelu vielä, että kaikki matkustusasiakirjat, varaukset ja suunnitelmat täsmäsivät. Timo keräsi taululle todistusaineistoa, mikä näytti vahvistavan, että Harmaiden Panttereiden kvartetti olisi valmis Kaikkien Teiden Äidiksi kutsutun reitin – Route 66 – seikkailuihin avoimin mielin.
Matkan aloituspisteen, Chicagon sääennuste lupaili tulopäivälle, huhtikuun toiselle päivälle sateista ja vain hieman yli kymmentä astetta lämmintä. Eli kovin samanlaista kuin kotoinen huhtikuun sää. Ennätyskylmä ja luminen talvi oli koetellut chicagolaisia, päinvastoin kuin koto-Suomen leuto talvi. Siellä tuulisessa kaupungissa odotellaan varmaan jo kovasti kevään ja lämpimämpien säiden saapumista, sillä missään ei ole tullut paleltua niin kovasti kuin talvisessa Chicagossa. Vaikka pakkasta ei olisi kuin -10–15°C, mutta kun siihen lisätään usein 15–20 sekuntimetriin kiihtyvä tuuli, niin iholla kylmyys tuntuu liki miinus 40-asteisena. Se pitää ihmiset sisätiloissa.
Chicago oli Timolle kotikaupunki 1970-luvun alussa, kun hän nuorena vientimiehenä kiersi supermarketeita myymässä rukiisia suomalaisia FinnCrisp-hapankorppuja Keskilännen vilja-aittaan. Mielenkiintoista nähdä, vieläkö hapankorput ovat pystyneet pitämään hyllytilansa, vai ovatko meksikolaiset nachot ja tortillat syrjäyttäneet ne. Pian näkisimme, vieläkö kaupungin tunnistaa samaksi.
Harmaiden Panttereiden Route 66 -matka ei ole päässyt vielä alkamaankaan, kun lukijapalautetta, neuvoja ja vihjeitä alkoi jo tulvia sähköpostilaatikkoon. Jotkut niistä saattaisivat olla jopa hyödyllisiä.
Lyhyt otanta palautteesta:
”Retkenne Spiritual Leaderinä muista varoittaa entouragesi kokemat- tomampia jäseniä matkalla vaanivista Pohjois-Amerikan Harmaapuumista. Nimestään huolimatta niiden karvoitus voi olla hämäävästi myös sininen – tai minkä värinen tahansa. Ne saalistavat pienissä laumoissa, joskus myös yksin. Harmaan Pantterin matkakassa riittää sellaiselle vain aamupalaksi. Lounaaksi menee saldoa ja päivälliseksi tarvitaankin sitten jo luottoa.” (Ilkka Rautiainen)
Jos haluat tarkistaa Ilkan epämääräisen tietolähteen klikkaa wikipedia.org/wiki/Gray_Panthers Harmaa pantteri luonnossa Gray Panthers-hyväntekeväisyysjärjestön logo.
”Kaverin kanssa käytiin kymmenisen vuotta sitten pariviikkoinen San Francisco–Los Angeles pyörähdys, ja seuraavana vuonna ajettiin pari viikkoa Miami–Key West (noh, rehellisyyden nimissä Key Westiin ja takaisin oli kyllä ns. ”turha” reissu niin kuin paikalliset Miamissa varoittelivat, mutta pitihän siellä silti lähteä käymään heheh) Cape Canaveral –Daytona–Jacksonville–Miami -reitti. Route 66 ollut, totta kai, myös mielessä tyyliin ”jonakin päivänä, jonakin päivänä..” Pirun hauskaa letkeätä reissua Panttereille!! (JasseHybrid)
”Ainoa paikka noista, jossa olen käynyt, on San Francisco. Vahvimmat muistikuvat nyt 15 vuoden jälkeen ovat ajelu Cable Carilla ja satama, jossa oli valtavia kasoja taskurapuja kaikkialla. Hyvää matkaan! If you’re going to San Francisco be sure to have dollars in your hand…” (Alpo Tiilikka)
”Jo nopealla silmäyksellä tuttuja paikkoja ovat siis Santa Fe (, jonka kirkon portaat uskomaton puuosaamisnäyte), Albuquerque, Flagstaff, Grand Canyon, Las Vegas sekä Santa Barbara. Omalta osaltani koetan seurata blogianne, ja ehkä vinkata ainakin seuraavaa: Yövyimme ja ihastelimme punaisten kallioitten näkymiä sekä kävimme Montezuma Castle National Parkissa. Jälkimmäinen tarjosi erittäin huikean luonnonmukaisen luolaston, jossa oli alkuperäisasukkeilla hyvä olla. Grand Canyon on ihan must-to-do. Yleisenä vinkkinä naapureiltamme muuten saimme seuraavaa: laittakaa Suomen lippu näkyvästi autoon esille, niin saatte varmasti kontaktia kanssakulkijoihin. Monelta ’suomalaiselta’ tai Suomen-mieliseltä saatte kehua ja kannustusta. Mieleen palaa monia hienoja muistoja – kiitos sinun viestisi.” (Heikki I Hiltunen)
Hyviä tietä sivuavia tiedonpalasia.
Interstate 40.