© 2020 Moisala, Marjut
Kaikki oikeudet pidätetään
Kustantaja:
BoD – Books on Demand GmbH
Helsinki
Suomi
Valmistaja:
BoD – Books on Demand GmbH
Norderstedt
Saksa
ISBN: 9789528014430
”Ja te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”
Kuvittele avara taivaanranta ja siellä parvi valkoisia lintuja, vaikkapa kyyhkysiä. Ne lentävät yhdessä, parvi on yksi yksikkö, kokonaisuus. Yhdestä on tullut monta, tai on yksi monessa. Siirrä sitten silmäsi hieman korkeammalle taivaan laelle. Näet suuren valkoisen linnun, kotkan. Se lentää yksin. Kyyhkyset ovat löytäneet turvan toinen toisistaan, aivan kuten lampaat lammaslaumasta. Mutta Kotkan turva on se Itse. Aurinko on sen koti. Se käy kyllä Maan päällä, mutta ei tule koskaan jäädäkseen. Kummanlainen lintu sinä olet tai tahtoisit olla? Viihdytkö vielä parvessa? Onko helppoa olla yksi monista, samanlainen kuin useimmat, pistämättä silmään katsojaa tai kuulijaa? Vai oletko jo uljas kotka, jonka koti on ääretön ja jonka jokaisen siiveniskun äärettömyys kuulee ja jota se kumartaa. Puhunko outoja? Miten kotka voisi olla täysin valkoinen? Ja kuinka äärettömyys voisi kuulla ja miksi sen pitäisi kumartaa valkoista kotkaa?
Kerron sinulle tämän tarinan, jotta ymmärtäisit, miksi puhuin niin paljon elinaikanani vertauskuvin. Miksi en sanonut suoraan sitä, mitä tarkoitin.
Sanat ovat kömpelöitä. Ne kätkevät enemmän kuin kertovat. Kun sanot yhden sanan, jotain jää aina puuttumaan ja tuo puutos johtaa mielleyhtymiin, joiden virta on loputon! Kuitenkin sanat voivat hieman kuvata kuvaamatonta ja kertoa kertomuksia siitä mitä on, kun mennään sanojen taakse. Symbolien kieli on paljon sujuvampi. Symbolit kertovat enemmän kuin useatkaan sanat saattueena voivat kertoa, kuitenkaan nekään eivät kerro totuutta elämästä ja siitä Kuka Sinä Olet. Mikä siis voi tuo totuuden kertoa?
Hiljaisuus yksin kertoo, niillä sanoilla, jotka jäävät sanomatta. Ja sinä tiedät, mitä minä tarkoitan. Jos vaikkapa olet kokenut upean henkisen kokemuksen ja sitten yrität sanoittaa sen toiselle, huomaat, ettei kokemus enää olekaan niin huikea. Se vesittyy, sillä sanat painavat sen maahan. Sanat leikkaavat kokemuksen kotkan siivet ja latistavat kaiken tavalliseksi. Mutta kuitenkin tahdot jakaa kokemaasi, sillä jakaminen on rakastamista, antamista, siunaamista!
Näin minäkin tahdon, tämän tekstin myötä, jonka ystävälleni sanelen... Tahdon jakaa sen mitä jaoin harvoille ja valituille suoraan eläessäni maassa, mutta monelle ystävälle symbolien kielin, vertauskuvin. Kotka ei ole laskeutunut. Se lentää edelleen taivaan avaruudessa ja antaa Elämän tuulten kantaa. Kotka on Sinun Pyhä Henkesi, todellinen Itse.
Onko aika jo avata siivet ja jättää parvilinnun elämä? Rohkeat lentävät yksin, mutta se ei tarkoita, että he olisivat yksinäisiä. Kotkillakin on sukunsa, puoliso ja lapset, mutta henkisesti ne ovat vapaita ja vapaus antaa ilmaa siipien alle. Kohti ääretöntä, ja sen yli!
Kun synnyin kaksituhatta vuotta sitten erääseen kaupunkiin vanhempieni rakastavaan huomaan, oli se suuri asia monelle, myös itselleni. Tulemistani oli pitkään valmisteltu ja odotettu, sekä ennustettu. Messias oli tulossa! Syntymiseni oli suurta juhlaa itsellenikin, sillä olin kulkenut jo paljon henkisiä teitä ja tiesin tarkoitukseni: Tuoda Kristustietoisuus ihmisten sydämiin. Auttaa heitä löytämään Jumala itsestään. ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.” Se on varmasti tuttu lause sinullekin, jos olet Raamattusi joskus lukenut. Niin oli valtakunta tuolloin sisäisesti ihmisen sydämessä ja on edelleen, vaikka kirkonisät suuressa viisaudessaan muuta väittävät.
En minä tullut tuomaan uskontoa tai dogmia. Tulin tuomaan ruusun ja miekan, eli rakkauden ja terävän havaintokyvyn, jonka avulla voidaan erottaa totuus valheesta ja mielen myrkyt rakkaudesta. Miekkaa kantava Mikael on varmasti sinulle tuttu, mutta oivallatko mitä miekka tarkoittaa syvemmin ajateltuna? Miekan avulla Sinä katkaiset egopohjaiset siteet omassa itsessäsi. Ilman miekkaa ei ole kunniaa, mutta joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Eikö tämä ole paradoksi, aivan kuin zen mestarin koan. Kuinka on mahdollista käyttää miekkaa, hukkumatta siihen?
Kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritareitten tarina on varmasti sinulle tuttu. Tarinassa miekka on kivessä ja sen voi vetää pois vain hän, joka on kunniallinen ja rehellinen, jonka sydämessä totuus pitää majaansa. Näin on myös minun tarinassani. Minä tulin tuomaan miekan, jonka avulla vanhat uskomukset henkisyydestä ja Jumalasta kaadetaan ja katkaistaan, ei välttämättä fyysisesti, mutta henkisesti, näkemällä vanhojen uskomusten ja typerien kaavamaisten tapojen lävitse, jolloin niiden onttous paljastuu.
Tulin tuomaan Uuden liiton Jumalan ja ihmisen välille, mutta ihmiset egoineen tahtoivat luoda opetuksistani uskonnon ja laittaa suuhuni sanoja ja tarkoituksia, joita minulla ei koskaan ollut, eikä ole.
Tämän takia nyt, kun uusi kultaisempi aikakausi koittaa, on aika vanhojen kuvien kaatua ja vanhojen sinettien murtua. Ei enää uskonnollista muminaa kammioissa, salaseuroja tai vaatimuksia synnin tunnustamiseksi, vaan tieto siitä, että Sinä olet Viaton ja olet aina ollutkin. Mitään syntiä ei ole koskaan Todella tapahtunut, eikä ketään ole tuomittu. Uni inkarnaatioista, syntymän ja kuoleman leikistä ja vaihteluista on sitä, miksi se on jo ammoin Intian viisaiden aikaan todettu, mahamaya, uni, harha! Ei totta ensinkään.
Ja unesta on vain yksi tie ulos: Herääminen!
Minun nimissäni on tehty niin paljon hyviä ja huonoja töitä. Jokaisella henkisellä ihmisellä on oma pieni vapahtajansa tai ainakin uskomuksensa siitä, millainen olen tai en ole. Ja minä sanon jälleen: En ole mitään sellaista mitä luulet minun olevan, jos luulosi perustuvat rippikouluun ja pakollisiin kirkkokäynteihin Joulun tai Pääsiäisen aikaan. Vapahtaja ei tullut sovittamaan sinun syntejäsi, sillä sinulla EI ole syntejä, joita kukaan voisi sovittaa. Minä sanoin, että olen tie, totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isän luokse muuten kuin minun kauttani ja se pätee edelleen tänä päivänä.
Mutta ei henkilöni kautta, vaan Kristustietoisuuden heräämisen kautta.
Tuo tietoisuus On sinun sisin olemuksesi, valo sinussa. Olet jo valaistunut, olet jo perillä ja nyt kuorit tietoisuutesi hedelmää, jotta ydinkokemus Itsestäsi paljastuu. Ja kun haukkaat tuon sisimmän osan hedelmästä, se on makeinta nektaria, mitä ikinä olet maistanut ja samalla se on loppumaton onnen ja ilon, autuuden lähde. Ja missä tuo lähde sijaitsee? Kyllä sinä sen tiedät!
Olet oppinut, että elämää seuraa kuolema ja jos olet tietoinen jälleensyntymän ajatuksesta, olet oppinut, että kuolemaa seuraa uusi elämä. Mutta onko tämä totta sille Itselle, joka sinä Henkenä olet?
Elämän ja kuoleman kehäilmiö on kuin vauhdikas ja eläväinen elokuva, joka pyörii tietoisuutesi valkokankaalla ja jonka pyörteisiin monesti samaistut. Se ei kuitenkaan ole TOTTA, siten kuin sinä Henkenä olet totta ja osa Korkeinta Korkeutta.
Ilmiöiden maailma, eli se mahamaya, suuri harha, on kollektiivinen uni, jota katselet omasta yksilöllisen oloisesta perspektiivistä. Se on suuri näytelmä, ei muuta! Ja tuosta unesta olet nyt heräämässä, kun olet ohjautunut tämänkin tekstin pariin.
Jumala rakastaa sinua täydellisesti ja absoluuttisesti, ilman yhtäkään ehtoa. Pystyykö egosi, jota ehkä tahdot vielä palvoa neuvonantajanasi ja vapahtajanasi, rakastamaan sinua ilman yhtään ehtoa? Ei varmasti. Egosi sopimuskansioissa on vain sopimuksia, joihin saat kirjoittaa nimesi ja joiden mukaan annat kovin paljon, saamatta mitään tai hyvin vähän takaisin.
Egosi ehdottaa, että etsisit vapautusta ongelmista, joita se itse sinulle tarjoaa niin monin eri tavoin ja monissa eksyttävissäkin muodoissa. ”Etsi mutta älä löydä! Se on varmasti tuttu ohje ja sinä etsit. Etsit niin monista tuvista, monista maista ja kulttuureista, harrastuksista ja henkistä suuntauksista. Etsit onnea ja vapautusta kärsimyksestä ostamalla uusia tavaroita, ihmisiä tai harrastuksia. Etsit Jumalaa maailman ääristä asti, vaikka Hän oli ja on kokoajan lähempänä kuin oma hengityksesi.
Tämä on se ”avoin salaisuus”, jota egosi ei halua sinun oivaltavan.
Oivallus on eri asia kuin teoriatieto. Teoriassa tiedät, että kaikki löytyy sisältäsi, mutta et vain halua uskoa sitä. Yhä uudelleen samaistut pieneen houkuttelevaan ajatukseen siitä, että jos sittenkin tuo ja tuo asia tekisikin sinut onnelliseksi... Jos sittenkin... Ja tämä on loputon suo. Tätä suojuoksua kutsumme jälleensyntymän pyöräksi ja sitä pyörää karma suosiollisesti pyörittää.
Karman laki ohjaa ilmiömaailman kulkua täydellisen tarkasti... Missä? Sinun mielessäsi, joka on osa Yhtä mieltä. Kuten olet jo oppinut; vain Yksi On ja Sinä olet Se.
Karman herratko hienoissa saleissaan suunnittelevat sinun elämiesi kulun ja jakavat vaakakuppiin hyvää ja huonoa karmaa, aina vaan, loputtomasti? Tilikirjojen pitäminen on varmasti oikeudenmukaista ja tarkkaa työtä?