Kääntykää Jumalan puoleen
Parannussaarna.
Erittäin hyvä ja hyödyllinen saarna.
Tämän saarnan on pitänyt Essexin Leessä Jumalan sanan palvelija Arthur Dent.
Julkaistu monien uskovien hartaiden pyyntöjen vuoksi vuonna 1581.
Ne, jotka kunnioittavat turhuuden tyhjänpäiväisyyksiä, hylkäävät armon, jota heille tarjotaan (Joona 2:8).
Alkuperäisteos: Arthur Dent, A sermon of repentaunce. Lontoo 1582
Käännös: Sirkka Perälä
Taitto: Aukusti Kuoppala, Tamkopio Oy
Raamattusitaatit ovat Raamattu kansalle ry:n käännöksestä ja Geneva Bible:stä (GNV).
Kustantaja: BoD™ – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja: Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa
ISBN: 978-952-807-857-9
Aluksi vastustin jyrkästi tätä vähäisen leiviskäni avulla tuottamani hengentuotteen julkaisemista ja levittämistä. Se oli mielestäni kynttilänvaloa keskellä päivää. Pidin parempana, että muiden miesten paljon arvokkaammat hengentuotteet kirjoitettaisiin muistiin ja julkaistaisiin.
Kuitenkin monet, jotka olivat paikan päällä kuulemassa, kun pidin tämän saarnan, alkoivat heti vaatia yhä voimakkaammin sen julkaisemista. He perustelivat toiveensa niin hyvin, etten voinut panna vastaan.
Niinpä lopulta suostuin heidän pyyntöönsä, ja tämä hiomaton tuote tuli julkiseen myyntiin.
Älköön kukaan pahoittako mieltään siksi, että en ole pyrkinyt korkealentoisuuteen enkä ihmisviisauden tai oppineisuuden esiin tuomiseen, turhamaisuutta pullistellen – puhkuen ja pullistellen niin, että sitten poksahtaa ja lässähtää. Sellainen ei ole minun tapani.
Tavoittelen erityisesti yksinkertaisten ja tietämättömien pelastumista. Siksi asetun heidän tasolleen ja esitän asiat niin, että hekin käsittävät.
Rakas lukijani, pyydän sinulta myötämielisyyttä vilpittömiä tavoitteitani kohtaan. Lue tämä ennakkoluulottomasti, ota tätä kautta saatava hyöty mielihyvin vastaan, niin Jumala on oleva sinulle suosiollinen ja antava rauhan omalletunnollesi.
A.D.
Samaan aikaan muutamat paikalla olevista kertoivat Jeesukselle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhrieläintensä vereen. Jeesus vastasi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisempiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat näin kärsiä? Minä sanon teille: eivät suinkaan! Mutta ellette käänny, samoin te kaikki tuhoudutte. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni kaatui Siloassa heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllisempiä kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa? Minä sanon teille: eivät suinkaan!
Mutta ellette käänny, samoin te kaikki tuhoudutte." (Luuk. 13:1-5.)
Näillä sanoilla Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vastasi kyselyihin koskien galilealaisia, joiden oma veri oli sekoittunut heidän uhrieläintensä vereen, kun Pilatus murhautti heidät kesken uhritoimitusta.
Kyselijät olettivat näiden surmattujen galilealaisten olleen pahempia syntisiä kuin muut galilealaiset, koska he joutuivat kärsimään tällaisen kohtalon. Samaa he ajattelivat niistä kahdeksastatoista, jotka kuolivat Siloassa kaatuneen tornin alle; he arvelivat heidän olleen paljon pahempia syntisiä kuin muut Jerusalemin asukkaat.
Tässä tuli nyt pinnan alta näkyviin synnynnäinen turmeltuneisuus, joka on kaikkien ihmisten ominaisuus, nimittäin halu katsella tarkasti muiden pahuutta ja syntejä sekä tuomita ne ankarasti, mutta pysyä samalla itseensä hyvin tyytyväisenä ja sokeana omalle pahuudelleen.
He päättelivät jatkossakin säästyvänsä tällaisilta kovilta rangaistuksilta siksi, etteivät he olleet erityisen pahoja ja syntisiä, vaan he katsoivat olevansa Jumalan erityisessä suosiossa. Tällainen väärä näkemys on monella: uskotaan, että ne ihmiset ovat kaikkein pahimpia, joita Jumala ruoskii eniten, ne, joita hän rankaisee kovalla kädellä.
Samalla unohdetaan, ettei Jumala toimi täällä alhaalla minkään mitta-asteikon mukaan. Hän ei aina rankaise, kun ihmiset syyllistyvät pahimpiin tekoihinsa, eikä aina suosi ja hemmottele, kun he tekevät parhaansa.
Ei, vaan hän ohjaa ihmisiä esimerkkitapausten avulla, siten kuin hän hyväksi näkee.
Näiden esimerkkitapausten tulisi toimia peileinä, joista kukin näkisi kuvastuvan omat kasvonsa ja kohtalonsa. Peileinä, joista Jumala näkyisi ankarana rankaisijana synnistä.
Esimerkkitapaukset ovat ihmisille opetukseksi, jotta he pelon vallassa tutkailisivat omia ratkaisujaan ja sitä, mitä niistä voi seurata.
Ne, jotka kertoivat Vapahtajallemme Kristukselle näistä tapauksista, olivat kokonaan sivuuttaneet tapauksista saatavan opetuksen. Siksi Vapahtajamme täytyi välittömästi oikaista heidän erheelliset ja väärät käsityksensä. Hänen täytyi opettaa heille, ettei pidä iloita toisten saadessa ansaitsemansa rangaistus, vaan siitä pitää ottaa opiksi ja kääntyä tekemään parannus.
Vapahtaja selostaa heille, ettei Jumala aina rankaise ankarimmin julkirikollisia, kuten murhaajia, varkaita, ryöväreitä, seksirikollisia, jumalanpilkkaajia, riitapukareita, herjaajia tms., vaan säästää heitä aina suureen tuomiopäivään asti, aivan kuin teurastuspäivään asti lihotettavaa karjaa. Siksi Vapahtaja antaa kyselijöille kielteisen vastauksen: ei, ei suinkaan, ei todellakaan, mutta jos te itse ette käänny parannuksentekoon, tuhoudutte samalla tavalla.
Aivan kuin Vapahtaja kysyisi näin: Oletteko tosiaan sitä mieltä, että ainoastaan törkeimmät pahantekijät saavat rangaistuksensa tässä maailmassa, mutta muut eivät? Eli olivatko mainitut galilealaiset ja ne kahdeksantoista tornin alle jäänyttä kovempia pahantekijöitä kuin muut? Eli uskotteko sellaisilta rangaistuksilta vältyttyänne voivanne kätkeytyä pimentoon ja välttää Jumalan tuomion?
Ei, ette voi! Te olette harhakäsitystenne vallassa! Sillä minä sanon teille, että jos ette sure ja valittele tekemäänne pahaa ettekä pääse minkäänlaiseen sovintoon Jumalan kanssa täällä ajassa (tämän sanon juuri sinulle, joka olet aina valmis tuomitsemaan muita ja olet omasta mielestäsi moitteeton), te ette joudu tuhon omiksi edellä kuvatuin tavoin ainoastaan nykyisessä maailmassa, vaan te tulette tuhoon tuomituiksi myös tulevassa maailmassa, ikuisiksi ajoiksi.
Näissä Vapahtajan sanoissa jylisee kaikkein kauhistavin tuomion sanoma meitä kaikkia kohti. Hän tekee täysin selväksi, että jokainen ihminen, joka elää täällä maan päällä, olipa hän sitten ylhäinen tai alhainen, rikas tai köyhä, nuori tai vanha, aatelinen tai ei, sivistynyt tai sivistymätön, olipa hänellä valtaa tai ei, kuuluipa hän mihin tahansa yhteiskuntaluokkaan tai olipa hänellä mitään asemaa tai ei, eli oli hän siis mitä tahansa; niin jos hän elää ja kuolee kääntymättä eli tekemättä parannusta, on hän joutuva kadotukseen eli hänet tuomitaan helvetin tuleen ikiajoiksi.
Tämä tuomion sanoma leimuaa ja jyrisee kautta Raamatun kuin ukkonen: Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu (Joh. 3:18). Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Koetelkaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, ettekö tunne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei näin ole, te ette kestä koetusta. (2 Kor. 13:5.) Eli teidät hylätään.
Tässä apostoli tekee ilmiselväksi, että ne, joiden sydämessä ei Kristus asu uskon kautta – uskon, joka käy käsi kädessä kääntymyksen kanssa – ovat samassa jamassa kuin hylkiöt tai rangaistukseen tuomitut.
Nykyään suurimmalla osalla ihmisistä ei ole oikeaa käsitystä kääntymisestä. He eivät tiedä mitä tai millaista kääntymys on, miten se ilmenee ja mitä se vaikuttaa, mikä saa ihmisen kääntymään ja mikä taas estää kääntymästä. He eivät myöskään tiedä miksi ja milloin meidän pitäisi kääntyä katuvina tekemään parannus.
Siksi aion nyt opettaa seuraavaa: