© 2021 J.A. Gavril Tschokkinen
https://hallitsija.wordpress.com/
https://www.facebook.com/olehallitsija/
Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa
ISBN: 978-952-807-924-8
Elin jumiutuneessa mielentilassa ties kuinka pienestä asti. Se oli seurausta henkiseen hyvinvointiin liittyvistä haasteista, jotka tulivat osaksi elämääni jo lapsena. Haasteita aiheuttivat muun muassa ylikorostuneet persoonallisuuden piirteet kuin myös haastava suhde isääni. Huomanet varmaan kirjoittaneeni äskeisen menneessä muodossa. Ne olivat haasteitani aina tämän kirjan syntyyn asti.
Soudin ja huopasin päämäärättömästi eri valintojen välillä päätyen lopulta aina samaan vanhaan tuttuun ja turvalliseen. Tunsin eläväni paikoillani, ja sen takia kärsin useista masennusjaksoista joka ikinen vuosi. Viimeisimmällä kerralla masennus äityi niin pahaksi, että päädyin silloisen psykologini neuvosta hakeutumaan psykiatrin pakeille keskustelemaan mahdollisesta psykoterapiasta, jotta voisin yrittää saada itseni henkisesti järjestykseen sekä päästä eroon toistuvista masennusjaksoistani. Mahdollista psykoterapialähetettä varten kävin psykiatrin kanssa lävitse muun muassa elämäni kokemuksia persoonallisuushäiriötestin ohessa. Lopulta kuukausia kestäneiden tapaamisten ja keskustelujen jälkeen psykiatri päätyi suosittelemaan minulle psykoterapiaa, mutta en ottanut sitä vastaan. Olin kuluneiden kuukausien aikana päätynyt siihen uskomukseen, että kykenisin suoristamaan omin neuvoin elämäni polkua häiritsevät mutkat. Mistä kehitin itselleni tämän uskomuksen? Se oli seurausta psykiatrin kanssa käymistäni keskusteluista, joiden myötä päädyin toteamukseen, että jos olin kerran kyennyt opettamaan mieleni vain sitomaan elämäni kulkua minua palvelemattomilla tavoilla, voisin yhtä lailla kouluttaa sen itse uudestaan palvelemaan minua. Olisi valheellista jättää mainitsematta, että taloudelliset kysymykset painoivat myös valitsemaan itsehoidon psykoterapian sijaan. Valintani osoittautui kuitenkin oikeaksi sekä valaisevaksi. Tässä kirjassa käynkin lävitse asioita ja esitän tekemiäni huomioita, jotka auttoivat minua irtautumaan mielen kahleista.
Olen matkani varrella löytänyt erilaisia tapoja suitsia mieltäni, ja niiden avulla olen vihdoinkin kyennyt korjaamaan mielessäni olleet aukot. Olen myös oppinut henkisestä hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista asioista yhtä ja toista. Olen tehnyt huomion, että monet eivät tiedä – haasteen laadusta, iästä tai elämäntilanteesta riippumatta –, minkälaisilla tavoilla he voisivat kokeilla päästä omalla polulla eteenpäin kohti haluamaansa suuntaa. Sen ei tarvitse olla niin.
Olen vankasti alkanut kannattaa uskomusta, että kaikki tapahtuu, jotta pääsisimme elämässämme seuraavaan vaiheeseen: joskus tapahtumien ja vaiheen välissä vain sattuu olemaan useampia vuosia. Matkani varrella olen myös huomannut todeksi sen, että umpikujasta kuin umpikujasta kykenee pääsemään kyllä pois – on se sitten itse luotu tai ulkoisen tekijän aikaansaama. Haluan kertoa sinulle havainnoistani. Saada sinut ymmärtämään omia toimintatapojasi. Saada sinut tietoiseksi siitä, kuinka kaunis tämä yksi elämä on, vaikka se vaikuttaisikin nopealla vilkaisulla turhalta. Kertoa sinulle, että olet oman itsesi hallitsija.
Kun aloin kirjoittaa tätä kirjaa, olin jälleen kerran tien haarassa: saatoin joko jatkaa samaa epämieluisaa elämääni tai ottaa uuden suunnan ja muuttaa kokonaisvaltaisesti tapaa, jolla suhtaudun asioihin. Valitsin viimeksi mainitun, vaikka muutos pelottikin minua. Olin kuitenkin päättänyt, että en enää halua olla sama vanha nössötin, joka olin ollut lapsesta asti; halusin tulla viimeinkin sellaiseksi, joksi itseni aina haaveissani kuvittelin: ihmiseksi, joka uskaltaa olla tarkoituksen arvoinen. Mietin kirjoitusprosessin aikana useasti, olenko tarpeeksi haasteita kohdannut hahmo kirjoittamaan tällaista kirjaa. Totesin kuitenkin joka kerta, että haasteita on erilaisia, eikä niiden merkitystä voi arvottaa. Se, miten ne vaikuttavat meihin, riippuu siitä, missä elämänvaiheessa ne kohdallemme osuvat.
Me kaikki olemme sellaisia kuin me olemme syystä tai toisesta. Joillain se juontaa kotioloista, toisilla kaveripiiristä – jostain se aina kuitenkin juontaa. Me kaikki emme ole aina tyytyväisiä itseemme tai siihen, miten asiat ympärillämme ovat. Kaikkea ei voi korjata eikä pidäkään, koska muuten koko elämä kuluisi oman kuvajaisen tuijottamiseen – täytyyhän elämästä ehtiä nauttiakin!
Tämän kirjan sisältöä ei pidä mieltää minkäänlaiseksi täydellisen elämän oppaaksi. Sitä se ei ole, eikä toiselle voi kertoa, miten elää hopeista taivaan kantta hipovaa elämää – se on kuitenkin loppuen lopuksi hyvin henkilökohtainen kokemus. Minäkään en voi antaa sinulle avaimia onneen; sen eteen pitää itse työskennellä. Puran kuitenkin oman polkuni onnea kohentaneita tapoja. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan tarjoamiani vinkkejä, vaikka ne tuntuisivatkin sinusta hoopoilta. Niitä ei ole kuitenkaan tarkoitus seurata sokeasti, vaan kannustan suhtautumaan niihin enemmänkin ohjenuoramaisesti. Jokainen meistä kyllä löytää oman tiensä, kunhan vain uskaltaa paneutua miettimään, mitkä asiat omassa elämässä ovat jo kohdillaan ja menossa oikeaan suuntaan ja mitkä tällä hetkellä väärillä raiteilla.
Osaa tavoista olen soveltanut omassa elämässäni jo pidempään; joitain puolestaan aloin noudattaa vasta tätä kirjaa pohjustaessani. Jotkin tavat saattavat osoittautua kohdallasi varsin toimiviksi, jotkin puolestaan eivät. Oleellisinta on ottaa kirjasta haltuun ne asiat, joiden tunnet palvelevan sinua tässä hetkessä ja unohtaa loput. Kaikki ei ole kaikkia varten. Se, mitä juuri nyt tarvitset, riippuu sinusta!
Mielestäni elämästä pitää voida nauttia, joten älä ota kaikkea lukemaasi vakavasti: nauti lukemastasi, jos se auttaa sinua, ja naura sille, jos se on mielestäsi turhanpäiväistä soopaa. Tärkeintä kuitenkin on, että saat jotain irti lukemastasi – olen silloin joka tapauksessa saanut ruiskutettua elämääsi pisaran lisää nautintoa!
Onnellisin terveisin,
J.A. Gavril Tschokkinen
Jos jotain olen pelännyt elämässä, niin se on taaksepäin katsominen. Sillä aina se, mitä on ollut nähtävissä taakse jääneellä kaartuvalla polulla, ei ole ollut lohdullinen näky. Polulla ei näyttänyt olevan loppuakaan vaan edessä näkyi pelkkää pimeyttä. Loputonta pimeyttä vailla tietoa suunnasta.
Tuskastuttuani päämäärättömään taivaltamiseen päätin lähteä etsimään valoa. Harhailin edelleen, mutta harhailin tietoisesti – minulla oli päämäärä. Pian aloin nähdä edessäni lukemattomia valoja. Näin, mitä halusin nähdä. Valoja oli kuitenkin paljon, ja totesin harhailevani niiden seassa pimeyden sijaan. Minkälaista valoa kohti halusin matkata? Kääntyisinkö takaisin pelkurin lailla pimeyteen vai katsoisinko rohkeasti silmiä polttavia valoja? Otin askeleen valoja kohti. Niiden katsominen vaati kosolti rehellisyyttä itseäni kohtaan. Näin paljon valoja, joiden tiesin vievän minut suuntaan, joka ei olisi ollut missään nimessä huono, mutta suuntaan, jonne en pohjimmiltani halunnut mennä. Silmät ja sydän karrella löysin viimein juuri sen valon, jonka tiesin oikeaksi. Lukitsin katseeni valitsemaani valoon ja lähdin sitä kohti.
Ennen kuin tajusinkaan, valitsemani valo valaisi jo pysyvästi ennen niin pimeää polkuani. En harmitellut tohinalla kulunutta menneisyyttä ja tekemättä jääneitä asioita. Näin oli ollut tarkoitus asioiden mennä. Elämä tulee ja elämä menee – kuitenkin vain tämän ainoan kerran.
Olen onnellinen löytämästäni valosta ja teen kaikkeni, jotta se pysyy luonani loppuun asti. Enää minun tarvitse kääntyä katsomaan taaksepäin pimeällä polulla, vaan voin pitää katseeni edessä siintävässä valossa.
Valon löytäneenä suurin viisaus, jonka voin sinulle sanoa on: ”Ole hallitsija, älä orja.” Omasta elämästä päättämisen valta on suurin sinussa piilevä voima. Kukaan ei voi sanella, minkälaista polkua juuri sinun elämäsi pitäisi edetä. Ei! Päätösvalta on sinun. Jos se ei ole, on aika ottaa se takaisin ja nousta harmaudesta onnellisempaan elämään. Niin kauan kuin tanssit toisten pillipiipareiden tahdissa, et voi saavuttaa sitä, mitä pohjimmiltasi haluat: onnellisen elämän. Ole oma pillipiiparisi.
Itse olen tavoitellut elämäni aikana monenlaisia asioita, ja lopulta todennut, että pohjimmiltani en halua olla muuta kuin onnellinen, ja uskon, että se on sitä, mitä me kaikki haluamme. En puhu onnellisuuden tunteesta, jonka saatat tuntea häilyvästi hetken saadessasi esimerkiksi jonkin kovasti haluamasi esineen, vaan puhun kestävästä onnellisuuden tunteesta. Sitä ei voi ostaa eikä se tule itsestään luoksesi; sen luokse matkataan erilaisia keinoja käyttäen.
Jotta voisit lähteä onnellisuuden matkalle, täytyy sinun ensin rikkoa mieltäsi ohjaava muotti, joka pitää sinut visusti kiinni nykyisessä tilassasi. Ennen kuin muotin voi kuitenkaan rikkoa, pitää se kyetä tunnistamaan. Tulevilta sivuilta löydät mietteitä, jotka auttavat sinua oman toimintasi tutkiskelussa. Jos et ole koskaan pohtinut, miksi teet asioita niin kuin teet, tulet yllättymään oppiessasi itsetuntemusta.
Etene tutkiskelussa maltilla, jotta pysyt oikealla polulla. Aloita ensin hipuista. Muodosta sitten hipuista murusia. Ennen pitkää kasaa murusista paloja, ja lopulta muovaile paloista kokonaisuuksia. Muista, että koko polulla on pohjimmiltaan vain yksi hyvin yksinkertaiselta kuulostava tavoite: onnellisuus. Välillä tulet kohtaamaan kipua kehittyessäsi kohti uutta sinua ja toisinaan joudut tekemään asioita tai päätöksiä, joista koituu henkisiä kipuja – ja miksei fyysisiäkin. Kasvukivut kuuluvat kuitenkin asiaan eikä niiltä voi olla kokematta.
Oma elämäni on rönsyillyt, enkä ole aina seurannut helpointa mahdollista polkua. Moni asia omassa elämässäni olisi ehdottomasti toisin, jos olisin menestynyt jo peruskoulussa paremmin ja sen myötä edennyt jouhevasti toisen asteen opintoihin. Olin pitkään katkera niitä kohtaan, joiden elämät seurasivat yhteiskunnan odottamaa valtatietä pitkin. Katkeruus kulutti tarpeettomasti voimavarojani; se oli myös turhaa, koska tutkiskeltuani huolella kaikki elämäni kokemukset, tiedän, että polku – tämä polku –, jolla matkaan, on minulle juuri se oikea.
Jos olisin varttunut erilaisissa olosuhteissa tai olisin menestynyt peruskoulussa paremmin, olisin juuri nyt elämässäni täysin eri paikassa. Olisiko se parempi paikka? Ehkä, mutta ei se oikea: siinä tapauksessa en olisi päätynyt työstämään niitä asioita, jotka tämän kirjan kirjoittamiseen johtivat, enkä olisi auttamassa muita samanlaisella polulla olevia näkemään omaa polkuaan kirkkaampana.
Oleellisinta on, että kaikki tapahtuneet asiat ovat johtaneet tähän hetkeen – myös tämän kirjan ääreen. Oman elämäni kohdalla merkittävin ero olisi se, etten olisi koskaan saanut juuri sitä lasta, jonka sain. On mahdollista, ettei minulla olisi lasta lainkaan, jos olisin edennyt elämässäni yhtään eri tavalla. Elämässäni tuskin olisi niin paljon musiikkiakaan, jos olisin kulkenut eri reittiä. Musiikki on toiminut minulle matkan varrella terapoivana elementtinä ja tuonut niin ikään suunnatonta lohtua surun hetkillä. Kohdallasi on myös tällaisia asioita, eivätkä ne olisi niin vahvana osana elämääsi, jos et olisi matkannut tähän asti niin kuin olet.
Olen usein itse miettinyt, että valitsinko omasta tahdostani olla heikkotuloinen, ja vastaukseni on aina kielteinen. Olen myös miettinyt, valitsinko omasta tahdostani olla heikosti koulutettu, johon vastaus on joo ja ei. Rahalla en ole koskaan rehennellyt tai todistuksilla elvistellyt. On, miten on, olen kaikkien elämänkokemusteni summa, ja elämä on tehnyt minusta sen, mitä olen – juuri nyt tässäkin hetkessä.
Nuorempana kysyin itseltäni usein, että kuka tällaista elämää – siis elämää sellaisena kuin sen koin – oikeasti haluaa tai haluaisi elää. En koskaan uskonut kykeneväni muuttumaan saati muuttamaan mitään. Sen seurauksena toistin samoja virheitä aina vain ja pyörin ympyrää kuin häntäänsä jahtaava rakki. Koin, ettei elämäni ollut alkanut – se ei vain ollut – enkä uskonut, että se edes voisi. Uskominen siihen, etten kykene muuttumaan oli kuitenkin oman pääni sisällä kehittämä uskomus. Todellisuus on, että kykenen aloittamaan ja lopettamaan minkä tahansa tavan, jos niin päätän. Niin sinäkin. Jotkut puhuvat asioiden vaativan tahdon voimaa; minä puhun pelkästä kykenemisestä. Kykenet, jos haluat; jos et, piiloudut tekosyiden taakse. En kiellä, etteikö useimmille meistä olisi sattunut joitain asioita, jotka ovat saaneet aikaan erinäisiä meitä palvelemattomia tapoja, mutta uskon, että kaiken kykenee muuttamaan, jos niin pohjimmiltaan haluaa. Siksi onkin oleellista tiedostaa, ettei muutos tule tapahtumaan yhdessä yössä sormia napsauttamalla. On hyvä miettiä tapaa, josta haluaa eroon ja tunnustaa itselle kyseiseen tapaan liittyvät tuntemukset – ovatpa tuntemukset sitten myönteisiä tai kielteisiä. Useimpien meitä palvelemattomien tapojen taustalla on kuitenkin joltain asialta pakeneminen, ja palvelemattoman tavan yleisin tehtävä on nähdäkseni tunteiden turruttaminen.
Minullakin oli raskas risti kannettavana, ja se oli mennyt elämäni. Se painoi joka ikinen päivä yhden päivän enemmän. Jos painon laskee päivissä, tulee siitä vuositasolla aikamoinen taakka. Raskainta oli, ettei kukaan voinut auttaa minua kantamaan sitä taakkaa. Minun piti oppia laskemaan taakkani maahan ja opetella kävelemään uudestaan selkä suorassa. Minusta oli aina tuntunut, että elämäni oli mennyt aina vain alaspäin. Sen myötä oli kehoni sekä mielenikin.
Pohdin usein, että mitä elämästäni voisi seurata. Ei ainakaan selviytymistarinaa. Elämäni oli tullut ja mennyt. Käteen siitä oli jääväksi vain katkeruuden ja häpeän tunnetta. En ollut osannut iloita elämästäni, jonka oli jo jättänyt taakseni. En nähnyt siellä kuin pimeyttä. Toivoin kyllä joskus näkeväni valon, mutten kyennyt löytämään sitä, koska se ei kuulunut tapoihini. Sillä, mistä suunnasta valo lopulta elämään tulee, ei ole väliä. Tärkeintä on löytää valo, jonka tuntee omakseen.
Menemättä liian raamatulliseksi sanonpahan vain, että paina tämä kuitenkin mieleesi parahin lukija: älä elä niin kuin minä elän, elä niin kuin parhaaksi näet, ja mene aina valoa kohti, ja muista, että ristit on parasta jättää matkan varrella muistomerkeiksi kunnioittamaan elettyä elämää.
Seisoin äitini mökin pihalla tähtitaivaan alla ja kuuntelin tuulen suhinaa sekä sitä säestänyttä kaislojen kahinaa. Siinä syksyn pimeydessä tunsin ensimmäistä kertaa kuukausiin mielenrauhaa. Oli keskiyö ja virtsasin kuistin valojen heittämän valokeilan reunalta jonnekin pimeyteen. Oloni oli onnellinen – sen lyhyen hetken. En ajatellut mutkalle vääntynyttä elämääni enkä sisälläni lainehtinutta tunteiden merta. Yön pimeydessä yksin oleminen oli rauhoittavampaa, kuin päiväsaikaan harrastamani järvenpinnan katsominen ja sekavien ajatusten sinne hukuttaminen. Ahdistavin valloillaan oleva tunne oli se, että olin taas samassa pisteessä kuin nuorempana: masentunut ja täynnä itseinhoa. Siinä pimeässä tunnelissa, jossa en eteenpäin katsoessani nähnyt oikein minkäänlaista valoa, näin taaksepäin kääntyessäni kaikki epäonnistumiset ja huonot kokemukset kuin missäkin juhlallisessa, huomiota armottomasti kerjäävässä valossa.
Mitä muutakaan voisin siis todeta kuin, että onnellisuus on veikeä asia. Minulla oli tapana kertoa itselleni, että saavutan onnellisuuden tilan, jahka olen saavuttanut jonkin ennalta määrittelemäni tavoitteen. Tunsin kyllä onnellisuutta aina saavutettuani tavoitteeni – mutta vain hyvin häilyvän hetken. Pian edessäni oli taas seuraava asia, joka täytyi saavuttaa, ja jos en saavuttanutkaan, jäi siitä muistoksi pelkkä karvas pettymys. En koskaan tuntenut itseäni tyydyttyneeksi. En tuntenut täyttymystä. Aina jotain muka puuttui. Aina löysin jotain vikaa lopputuloksesta. En ollut oikeasti onnellinen.
Toinen kompastuskiveni oli ylivaativuus itseäni kohtaan. Se esti minua jopa suorittamasta aikuisiällä ammattitutkintoa yhdellä kertaa. En tahtonut saada opiskeluihin liittyviä tehtäviä valmiiksi. Jäin hinkkaamaan yksityiskohtia jo heti lähtöviivalla, enkä saanut opintoja jouhevasti eteenpäin. Sen johdosta opintojen edetessä petyin yhä uudestaan ja uudestaan itseeni, enkä kokenut, että minulla oli minkäänlaista oikeutta kokea olevani onnellinen. Lopulta aloin jättää tehtäviä tekemättä, koska kaikki oli mielestäni täyttä sontaa, ja jokainen pettymys riisti minulta edessä siintävän onnellisuuden tunteen. Tehtäviä kasaantui. Kierre oli valmis. Minun oli haastavaa nähdä hyvää – onnellista – tulevaisuutta edessäni. Jos en selvinnyt pahaisista koulutehtävistä, miten selviäisin työelämässäkään? Lopulta kierre laukaisi masennuksen ja jouduin keskeyttämään opinnot vuodeksi päästäkseni pois painekattilasta sekä saadakseni itseni taas kerran takaisin kasaan.
Juuri tuon kyseisen masennuksen johdosta päädyin kirjoittamaan tätä kirjaa. Sittemmin olen tietoisesti hakenut kestävämpää onnellisuutta arkisista hetkistä ja antanut niille enemmän arvoa. Saavutukset ovat hieno asia – ehdottomasti ovat –, mutta voiko oikeasti olla onnellinen, jos ne ovat onnellisuuden tunteen ensisijainen lähde. Tätä nykyä minulle ovat tärkeimpiä hetket, joiden aikana ehdin pysähtyä ihailemaan kaunista ja rakasta maailmaamme. Hymyilen ja ihailen.
Haastankin sinut tältä lukemalta miettimään koska viimeksi, miten ja missä tunsit itsesi onnelliseksi? Mieti sitä hetkeä. Mikä siinä hetkessä oli erikoista. Oletko kokenut itsesi onnelliseksi aiemminkin samassa tilanteessa. Haluan sinun tiedostavan, liittyikö kyseinen tunne esimerkiksi ostamiseen tai toisilta saatuun tunnustukseen. Näin sosiaalisenmedian valtakautena ei ole lainkaan yllättävää, jos mediassa saatu huomioi toimii onnellisuuden lähteenä. Sekin on jo itsessään miettimisen arvoinen asia. Se, miten onnen tunteen itse kukin määrittää, on kuitenkin hyvin henkilökohtainen kokemus, joten sinun täytyy itse määrittää, minkälainen se tunne on.
Jos onnellisuuden tunne liittyy aiemmin kuvaamallani tavalla hyvinkin arkisiin hetkiin, olet jo oikealla polulla. Jatka sillä. Jos vastaus taasen on kielteinen, voit opetella tuntemaan itsesi onnelliseksi missä ja milloin vain.
Voidaksesi tuntea itsesi onnelliseksi milloin tahansa täytyy sinun tulla tietoiseksi onnellisuuden tunteesta. Ole tietoinen siitä, ja pistä merkille, jos koet sen esimerkiksi ostaessasi jotakin. Silloin huomaat, että ostaminen toimiikin sinulla tiedostamattasi pelkkänä välikätenä onnellisuuden tunteen saavuttamiseksi. Tarkkaile käyttäytymistäsi ja kyseenalaista ostamisaikeesi – kyseenalaista kaikkea.
Jos koet olevasi kykenemätön tuntemaan onnellisuutta ilman ulkoista tekijää, olet kiinnittänyt tunteen johonkin tapaan. Sinun tulee opetella irrottamaan onnellisuuden tunne asiasta, johon se on nykyhetkessä kiinnittynyt. Koska kykenet varmasti nostattamaan pintaan vihan tunteitakin muistelemalla jotain mennyttä tapahtumaa, joka on saanut sappesi kiehumaan – joskaan en suosittele sen tekemistä, koska se ei palvele sinua –, kykenet varmasti tekemään saman myös onnen tunteen kanssa.
Kun tiedät, miltä onnellisuus juuri sinusta tuntuu, yritä palauttaa se tunne mieleesi, vaikka pelkkää taivasta katsellessasi. Jos esimerkiksi ostaminen toimii onnellisuuden lähteenä, mieti sen synnyttämää onnellisuutta. Kuvittele mielessäsi se hetki, kun ostat jotain. Voit myös kuvitella näkeväsi taivaalla juuri sellaisen esineen, jonka ostaminen on tuonut sinulle paljon onnen tunnetta. Ostamisen sijaan katsot kuitenkin juuri sillä hetkellä pelkkää taivasta. Aivoja voi huijata ja niitä voi opettaa uudelleen. Ostaminen on tässä yhteydessä vain yksi monista esimerkeistä, koska samaa tapaa voi soveltaa mihin toimintaan tahansa.
Kun kykenet tuntemaan onnea taivasta katsellessasi, kykenet tuntemaan onnea melkeinpä missä vain ja minkälaisessa tilanteessa tahansa. Toistaessasi tällaista toimintaa kiinnittyy onnellisuuden tunne tämän esimerkin mukaisesti taivaan katseluun.
Onnellisuus on mielentila, ajatustesi summa, tunne, jota kykenet hallitsemaan.
Sisälläni asui hirviö, joka eräänä päivänä raivostui lapselle, koska tämä nukahti päiväkodista kotiin taitetun matkan aikana eikä suostunut heräämään kotiin päästyämme. Lukuisat herätysyritykset päätyivät lapsen puolelta itkuun ja huutoon. Hermoni menivät hetkessä riekaleiksi. Yritin herättää lapsen soittamalla musiikkia lujalla, ja lopulta todettuani sen turhaksi kovensin volyymiä vain vaimentaakseni sisäistä hirviötäni yrittämättä lainkaan herättää lasta. Koko kohtaus kesti noin tunnin. Vaimoni tullessa kotiin sanoin olevani hermostunut. Kun hän kysyi, miksi, vastasin, että älä edes kysy vai haluatko haarukan silmään.
Miksi käyttäydyin ylempänä kertomallani tavalla? Koska olin syvästi masentunut. Vihainen itseäni kohtaan. Väsynyt, täynnä epätoivoa, enkä nähnyt edessäpäin mitään hyvää. Vihasin itseäni, koska iästäni huolimatta olin edelleen orja samanlaisille tavoille, jotka olivat sanelleet ajattelumallejani sekä toimintatapojani pienestä pitäen. Olin polulla, joka johti minut kaoottisesta tilanteesta toiseen. Näiden kaoottisten tilanteiden välillä oli onneksi hetkiä – niin sanottuja levähdyspaikkoja –, joiden aikana kykenin palautumaan mielenkaaoksesta ja toimimaan hetken aikaa normaalisti.
Normaalius oli kuitenkin silmänlumetta: kuvittelin saaneeni mieleni järjestykseen, mutta sorruin aina uudestaan samaan tilaan. Sorruin siksi, etten ymmärtänyt muuttaa tapojani vaan lähdin takaisin samaan kierteeseen, josta olin juuri selvinnyt. Annoin arvokkaan elämäni valua hukkaan päiväkaupalla oman kehityksen eteenpäin viemisen sijaan. Kaikki kuitenkin muuttui yhden yksinkertaisen neuvon myötä: minun tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan muuttaa tapaa, jolla ajattelin asioista. Ymmärrettyäni sen alkoi elämäni muuttua vauhdilla jokaisella osa-alueella.
Olisin ollut onnekas, jos joku olisi kertonut minulle jo yli 15 vuotta sitten sen, mitä lopulta tarvitsin kyetäkseni muuttamaan vallitsevia tapojani. On kuitenkin parempi muuttaa tapoja myöhään kuin ei milloinkaan. Liian myöhäistä on vain silloin, kun elämä tällä pallolla on ohitse.
Kaikilla on erilaisia toiveita elämän suhteen. Niitä on hyvä kirjata aina säännöllisesti ylös: harvemmin kuitenkaan mietimme arjen hulinoiden keskellä, mitä asioita haluamme. Teemme, valitamme, nautimme, teemme. Teemme paljon asioita, joista emme nauti – joitain tottumuksesta, joitain pakosta –, ja uskon, että kykenet osan niistä asioista jättämään tyystin pois.
Aloita ottamalla kynä ja paperi. Tee paperille kaksi saraketta. Toiseen sarakkeeseen kirjaat, mitä asioita aiot vastedes sallia elämässäsi ja mitä asioita et. Kielteisten asioiden listaan voit esimerkiksi listata huonoja ihmissuhteita – sellaisia, jotka eivät tuota muuta kuin pahaa mieltä – ja tapoja, jotka eivät palvele sinua. Sallittujen asioiden listaan voit taas kirjata asioita, joita haluat elämääsi: esimerkiksi lisää vapaa-aikaa, rohkeampaa vääryyksiin puuttumista tai vaikkapa yksityiskohtaisen selvityksen siitä, millaisia asioita haluat unelmiesi ihmissuhteelta.
Kun itse tein kyseisen listan ensimmäisen kerran, ei listan toiselle puoliskolle meinannut tulla loppua: nimittäin sarakkeelle, johon listasin eitoivotut asiat. Vaikken kaikilta osin tiennyt, mitä asioita haluan elämääni, tiesin kuitenkin, mitä en halua, ja se opasti minut oikeiden asioiden äärelle.
Kun olet saanut listat mielestäsi valmiiksi, keskity haluamiesi asioiden listaan. Siitä näet suunnan, johon haluat mennä.
Tee kaikkesi, ettet itse jäisi vanhan kokemuksen vangiksi, vaikka muut vielä jälkikäteenkin liittäisivät kokemukseesi epäilyjä tai ennakkoluuloja – etenkin tilanteissa, joissa kokemuksesi on näkynyt selkeästi ulospäin. Ole välittämättä toisten näkemyksistä, koska tiedät itse oman totuutesi: olet kokemuksen jo kohdannut ja jättänyt sen taaksesi.
Itse olen mielenterveydellisten haasteiden kanssa painineena joutunut kohtaamaan parantumiseni suhteen toistuvasti epäilyjä. Jo kauan sen jälkeen, kun tiesin kääntäneeni uuden sivun elämässäni ja selättäneeni mielenterveyden voimakkaimmat haasteet, olettivat muut joka käänteessä, että kohta taas päädyn pimeyden kouriin. Se oli ja on turhauttava tunne